Nollasummasukat

Vuoden alussa tein lankainventaarin jonka sivutuotteena syntyi laatikollinen jämälankakeriä, ei laskuissa mukana olevia nöttösiä. Tuo korillinen värikkäitä herkkuja oli ylivoimainen vastustettettava. Niinpä otin siitä puikoille kerän kerrallaan ja kilkutin aina muutamia rivejä per sukka. Lopputuotos on odotellut kuvauksiin pääsyä nyt jo muutaman tovin, mutta tänään oli sellainen hetki että oli valoa ja aikaa. Niinpä siis, nollasummasukat. Ei vähentynyt laskennallinen lankavarasto, ei paljon huvenneet nöttösetkään. Mutta sukat pääsevät jalkoja lämmittämään.

Siniraidoitettu lanka ei ole alkuperäinen nöttönen, pääsi mukaan kun teki mieli sinistä eikä nöttösissä ollut :)

 Projekti alkoi tammikuun alkupuolella. Sukat valmistuivat vuorovetoa. Muutama värikerros ja vaihto.

Neulemiitti

Lentävä Lapanen on alkanut järjestää lauantaimiittejä neulomisen merkeissä. Ainahan ei mukaan pääse, mutta kun pääsee, on mentävä. Tupa oli taas ihan täynnä ja monet kasvoista olivat tuttuja aiemmista neuletapaamisista. Paikalla oli myös The Beetle ja Suvi-Maria. Beetle virkattuine sisustoineen on päässyt monelle foorumille ja minulla oli tänään suuri ilo ja kunnia päästä tutustumaan tuohon ihmeeseen - ja ottaa tietty selfie auton takapenkillä :)

Olin ottanut reissuun mukaan lapasen alut ja merinovillaiset langat. Niin ja lapsista kaksi nuorinta (5 ja 8 v). Lapset piirtelivät ja virkkasivat ja minä neuloin, vaihdoin kuulumisia ja hmm, ostin lisää lankaa....

Mukaan lähti sinipunasävyistä sukkalankaa ja ruskeasävyistä Madelinetoshin huivilankaa. Nam!

Huivilangan kerin vyyhdiltä kerälle jo heti paikan päällä. On hienoa kun lanka on heti käyttövälmis kun pääsee kotiin ;). Toki kotonakin on nykyään "virveli" ja vyyhdinpuut... Mitä on harrastaminen ilman asianmukaista varustelua...

Pakkasneulomuksia

Aika viileetä on ollu - niinku very cool ja silleen. Se on innoittanut neulomaan lenkkipoluille lisälämmikettä.

Alpacasta säärystimet. Valepalmikkoa, levennys alareunassa että menee lenkkarin päälle, ja vauhtiraita. Kurtturypyllä kivemmat, kuvausta varten venytetty täyteen mittaan.

Kämmekkäät kaksinkertaisesta merinovillasta. Lämpöapua viileään, ei paukkupakkaseen.

Pipo kaksinkertaisesta Alpacasta. Oli tänään tositestissä tosi-tosi kylmällä lenkillä. Alla oli tekninen myssy ja tämä pipo päällä lämmittämässä. Lenkkiä kierrettiin isommalla porukalla 18 km hissukseen ja mehutauoilla. Aikaa meni lähes kaksi ja puoli tuntia. Päätä ei palellut :)

Inventaaritäyteinen päivä

Vuodenvaihde on inventoinnin aikaa. Ihanaa puuhaa tällaiselle suorittamiseen taipuvaiselle tilastonikkarille! Viime yönä vaihtui vuosi ja valvottiin. Vaan aamulla ei malttanut petiin jäädä loikoilemaan kun inventaarit kutkuttivat mieltä ihan hitsisti ;)

Aloitin aamun inventoimalla viime vuoden reippailut. Siitä lisää blogissani "Retureippailee". Jos ei olisi niin kiinnostavaa muuta puuhaa tänään työlistalla niin olisin lähtenyt siltä istumalta lenkille... Lenkkihimotus iskee heti kun kelailee menneet lenkit ja kisareissut mielessään läpi...

Päivän teema jatkui lankainventaarilla. Keräsin kaikki nyssäkät ja pussukat ja laatikot keskelle olohuoneen lattiaa ja aloin puuhaan. Tällä kertaa lajittelin langat seitsemään kategoriaan ja punnasin ne keittiövaa'alla. Lopputulos näyttää tältä:

Lankainventaari 1.1.2016
Sukkalangat	2 040
Ohuet sukkalangat	1 750
Alpaca+merinovilla	2 500
Sekalaiset (hienoa ja huonoa)	2 700
Puuvilla	1 700
Virkkauslanka	1 080
Nöttöset	760
Yhteensä	12 530

Hetken raavin päätäni ja kummastelin olenko unohtanut jonkun pussukan! Vuosi sitten lankaa oli 15,5 kg "Klik" eli supistelua on tullut vuodessa 3 kg. Tuntuu uskomattomalta! Olen siis oikeasti pystynyt pitämään näppini erossa joka tarjouksesta ja saanut jotain valmistakin aikaiseksi.

Tässä muutama kuva ajantasaisesta varastosta:

Niin ja sitten on vielä yksi inventaari joka mahdollistui nyt kun on vihdoin pakkasta... pakastininventaarisulatusprojekti... tuli tarpeeseen myös...

Näillä tänään. Pakastin jäätyy, lankaa tulee ja menee, lenkit jatkuu ja elämä hymyilee!

Hyvää alkanutta vuotta Retun pajalta!

Joulurauhaa

Joulurauha on hyvin häilyväinen käsite kolmen lapsen taloudessa, mutta onhan ainakin vapaata... Lapsilla on puuhaa pukin tuomien lahjojen kanssa ja kaikki ne vuorokauden tunnit kun ei ole valoisaa eikä oikein inspiroiva ulkoilusää, voi nysvätä kotona erilaisten kotoilupuuhien parissa. Minä kaivoin esiin äänikirjat pitkästä aikaa ja neuleen tietysti. Huivi on kohta valmis ja kirja on hyvässä vauhdissa. Perfect match!

#alpacaparty

Sitähän minä vaan että käytiin tänään perheen kanssa Lahdessa Kärkkäisellä ja siellähän oli sitten Dropsin Alpacat tarjouksessa. Niin puskista tuli että en ehtinyt psyykata itseäni vaan ostin 400 grammaa lankaa... Kyllä tuli joulumieli nyt itellekin ;)

Loppukirisukat

Tulihan ne valmiiksi! Sukat jotka aloitin yli vuosi sitten, jotka sulloin kaapin perukoille kun kyllästyin projektiin, jotka kaivoin esiin marraskuun alulla ja melkein silloin purin. Sukat oli ajateltu viime joulun lahjakoriin, mutta ehtivät sentään tulevalle joululle. Kokoa 43 ja väritys sama kuin meidän perheen mettämiehen Stihl (moottorisaha).

Huomaa kerän sisään jemmattu parsimislankarulla!

Langan menekki kaksi kerää. Kiitokset Leenalle joka sai minut innostumaan tästä projektista uudelleen. Tai ainakin auttoi keksimmän miten saatan loppuun tylsäksi muuttuneen neuleen :)

Sydänlapaset lumessa

Nämä lapaset tulivat valmiiksi jo reilu viikko sitten mutta jäivät Tampereen messujen jalkoihin. Iltaisin on valokuvaamiseen liian pimeää ja sisätiloissa kuvista tuppaa tulemaan huonoja. Tänään olin sitäpaitsi erityisen tyytyväinen että pääsin tekemään kuvaamisen juuri nyt. Ensilumi satoi eilen maahan ja lumisessa maassa lapaset ovat jotenkin oikein elementissään!

Malli tuttu ja turvallinen "heart mittens" omilla mukautuksilla, lanka seiskaveikkaa ja puikot kokoa 3,5. Perussettiä, mutta vaan niin nätit. Tuo liukuvärjätty seiskaveikka on minusta yksistään aika mörkki, mutta yhdistettynä puhtaanvalkoiseen se näyttää oikein pirtsakalta.

Kädentaitomessuilua Tampreella

Kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Kädentaito messuilla Tampereella "klik". Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja juurikin siksi pidin huolen että pääsin samoille hoodeille myös tänä vuonna. Sain taas muutaman Neuloottisen mukaani matkaseuraksi, joten ajomatka taittui mukavasti rupatellen ja puikkojen kilistessä takapenkillä. Minä toimitin kuskin virkaa joten omat kädet olivat tosin visusti ratissa kiinni.

Viime vuonna tapahtuma vei meikäläistä 6-0. Nyt olin yhtä kertaa viisaampi, joten osasin ottaa rauhallisemmin ja hengitellä syvään ihanuuksien edessä (ennen kuin lappasin niitä mukaani...). Kun paljon on tarjolla mutta kaikkea ei voi kotiin kantaa, on tehtävä valintoja. Tällä kertaa keskityin enemmän välineisiin kuin lankaan. Toikan osastolta mukaani lähtivät kerinpuut ja kerijälaite joihin rakastuin Lentävässä Lapasessa sellaisia testaillessa. Ja koska käsityömessuilta ei voi lähteä kotiin ilman lankaa, koska kerijälaitteeni tarvitsi töitä ja koska Handun langat ovat ihania, tein lankaostokset Lapasen osastolta (jossa Ilu muuten oli itse paikalla)

Messuiltiin kympistä puoli viiteen. Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi, hyvä että maltettiin syödä lounas välissä. Ihan joka kojua ei tuossa ajassa ehdi kurkkia, mutta paljon ehtivät silmät herkkuja ahmia. Kotimatkalla kädet syyhysivät jo ihan hirmusti päästä lankoihin ja välineisiin kiinni. Mieli pursusi ideoita ja kaasupoljinta olisi tehnyt mieli kurittaa oikein huolella jotta matka taittuisi rivakasti. No joo, pidettiin kuitenkin sopivasta tilannenopeudesta kiinni...

Kotona viritin heti kerätehtaan keittiöön ja päästin myös muksut mukaan kerimään messuilta hankittuja vyyhtejä. Pienten alkuharjoitusten jälkeen homma lähti pelittämään oikein mainiosti ja keriminen kävi näppärästi jopa perheen pienimmältä - 5 v - kerijältä.

Välinepuolelle tuli hankittua myös MeccoVerstaan käsityökassi ja Ullakon puikonsuoja.

Kirjakauppiaita oli messuilla myös useampia. Tällä kertaa passasin käsityökirjat, mutta innostuin hankkimaan kirjan nimeltä Onnellisuusprojekti. Kirjan esittelyä lukiessa pienen pieni keittiöpsykologini heräsi ja halusi tietää lisää. Kirjasta lisää jahka olen tutustunut siihen syvällisemmin.

Summarum: hienot messut taas, ihana päivä, mukava seura, inspiraatioita ja hauskaa tekemistä taas pitkäksi aikaa eteenpäinkin. Näihin tunnelmiin. Nyt vetäydyn toteuttamaan itseäni :)

Vuoden sukat

Vuosi sitten juhlittiin Lentävän lapasen 2 v synttäreitä ja muutama päivä sitten kolmivuotisia. Tuli siinä synttäreillä puheeksi että ostin edellisten kekkereiden aikaan oranssit sukkalangat joista piti tulla saapassukat joululahjaksi ukkokullalle. Projekti alkoi viime marraskuussa, emäntä kyllästyi het alkuunsa ja puolivalmis sukka hautautui kaapin perukoille.

Tätä ufoutumisen tuskaa kun avauduin porukassa, niin sain neulekaverilta hyvän vinkin. Jos neuletyö kyllästyttää, ota se näkyville ja päätä kutoa sitä neljä kerrosta päivässä. Vain neljä, ei enempää.

Minä otin vinkistä vaarin ja kaivoin ruttuisen ja surullisen sukanalun esiin. Täytyy tunnustaa että harkitsin hetken luovuttavani. Sitten sisuunnuin, otin puikot kauniiseen käteen ja aloitin. Ja hei, tein vähän enemmän kuin neljä riviä... Ehkä kuusi. Alku sekin, tavoite ylitetty.

En edes tiedä mikä näissä sukissa tökkii. Ehkä se on yksivärisyys, vaikka toki pirteä väri onkin kyseessä. Tai sitten se on mallin yksinkertsisuus, tai ohut lanka ja hidas edistyminen. Tiedä näistä. Ehtivät ehkä pakettiin tälle joululle, tai sitten seuraavalle. Nou stressi.

Mä oon öissä töissä... neulemyymälöissä...

Lentävän Lapasen 3 v neuleiden yön jälkimaininkeja täällä vaan... :)

Hitsin mukava ilta oli jälleen kerran. Paljon tuttuja, paljon tuntemattomia, paljon ihania lankoja, paljon uusia ideoita, sopivan tukuisasti suolaista ja makeaa purtavaa, taukojumppaa, yllätyspalkintoja ja shoppailua.

Tällä kertaa suunnitelmissa oli hankkia huivilangat ja laittaa jotain uutta puikoille. Langaksi valikoitui syntisen pehmeä ja söötti Handun merinovilla 80% silkki 20%. Sadan gramman vyyhdillä oli 800 metriä lankaa. Onneksi lapasessa on mahdollisuus lainata kerijälaitetta ja kerinpuita jotta tuo määrä lankaa siirtyy vyyhdiltä keräksi tosi reippaasti. Rullaati-rullaati vaan ja kerä oli valmis.

Huiviohjeeksi valikoitui Heidi Alanderin Peipponen ja puikonvirkaa toimittamaan rupesi kolmosen 80 senttinen hiilikuitupyörö. Materiaalit kohdillaan, nyt on loppu enää itestä kiinni!

Kuudelta aloiteltiin talkoot ja puoleenyöhön asti kilkuteltiin. Kaikki nurkat ja penkit neulojia täynnä ja tunnelma katossa. Kiitokset taas kerran Lapasen väelle - ootte te mahtavia!

Sinisiä sydämiä

Tämä malli kaivautuu aina vaan esiin! Eri värivariaatioilla lapasista saa tosi makeita, eikä malli kyllästytä kun aina tulee erinäköistä jälkeä. Malli on aikanaan Pitsiä ja palmikoita sivustolta bongattu ja minulle kovasti mieleinen.

Arjen mölyssä (kolme lasta talossa) ja telkun ääressä riveillä pysymistä auttaa yksikerainen pahvista askarreltu riviapuri. Kartonkia, mattoveitsi ja viivotin - avot riviapuri on valmis. Nopeeta, helppoa ja halpaa. Suosittelen.

Tällä kertaa väripariksi valikoitui valkoinen ja siniraidoitettu Seiskaveikka. Kolmepuolikkaan puikoilla ja silmukkamäärällä 48 tulee näistä tumpuista minun käteeni tiiviisti istuvat. Kirjoneuleen kyseessä ollessa voisi puikkokoa ehkä kasvattaa neloseen. Niin ja tapoihini on tullut oikaista ohjetta sen verran, että teen lapasen yläreunan kavennukset ja peukun yksivärisinä. Resorinkin tein vaan yhdellä langalla 1 o 1 n periaatteella. Alkuperäisessä ohjeessa resorin oikeat tehdään toisella värillä ja nurjat toisella värillä. Minun maltti ei tahdo sitä kestää eikä jäljestä meinaa tulla kovin tasalaatuista.

Aika nätille näyttävät minun silmään vaikka itse sanonkin.

Jämälankalapaset

Ei ehkä jämälankaa termin virallisessa merkityksessä, paremminkin lapaset puolikkaasta kerästä joka jäi toisista pienistä tumpuista. Pirteät värit ja nopeat neuloa. Passelit tähän vaiheeseen elämää kun höyryän kovasti muissakin harrastuksissa.

Seiskaveikkaa. Lapaset koossa 150 cm.

Kurpitsasoppaa

Tein muutama vuosi sitten elämäni ensimmäisen kurpitsasopan koska sain naapurin rouvalta kurpitsan, enkä tiennyt mitä muutakaan siitä voisi tehdä. Perhe kehui soppaa kovasti silloin. En tiedä miksi, mutta sen koomin en ole soppaa tehnyt. Ei loogista selitystä...

Tänään innostuin sitten jostain yhtä epäloogisesta syystä soppapuuhiin. Ostin kauniin, melkein kolmekiloisen kurpitsan kaupasta - harmi kun en ottanut siitä kuvaa, oli meinaan oikein valioyksilö. Surffasin netistä soppaohjeen, kas tässä OHJE, ja keittelin sopan. Ohje oli oikein toimiva ja sopasta tuli erinomaista. Ohjeen ohi lisäsin vähän valkosipulijauhetta ja timjamia. Ja suolaa enenmmän kuin ohjeessa mainittiin.

Koska materiaalia oli yllin kyllin kahteenkin soppaan, tein puolikkaasta pyrettä (keitin vaan pieniä lohkoja pienessä määrässä vettä ja soseutin sauvasekottimella). Pyre menee pakkaseen odottamaan seuraavaa keittokertaa. Sieltä vaan sulamaan, kermat ja mausteet sekaan, kiehautus ja soppa on valmis.

Tässä kuvat jotka ehdin napsia ennen kuin soppa katosi parempiin suihin:

Pieniä paketteja

Käsityötehdas käy edelleen vajailla kierroksilla, mutta jotain pientä on kuitenkin päätynyt pakettiinkin asti laitettavaksi. Kummitytön synttäriviemisiksi lähti (leluteollisuuden tuotteiden lisäksi) lapaset kylmiä kelejä odottamaan.

Seiskaveikkaa. Silmukoita 40. Valepalmikkoa 3 o 2 n ja kolmen kerroksen väleillä. Alkuperäistä ohjetta siis muokattu hieman. Törmäsin tähän ideaan jonkun kanssaneulojan blogissa ja nappasin vinkin heti omaan käyttöön.

Lähipiirin nuorelle herralle puolestaan valmistuivat merinovillaiset junasukat pieniä varpaita lämmittämään.

Mukavia pikkuprojekteja talvea odotellessa. Routa kutimukset käsiin ajaa... ;)

"Käsinvärjätyt" villasukat

Kesäloman mökkireissulla (heinäkuussa) mukana olleet sukanalut valmistuivat vasta eilen. Hidastelu johtui osin muista menoista, osin itse työhön kohdistuneista haasteista... Neulontavaiheessa tuli nimittäin mutkia matkaan kun keskeneräisen työn ja kerän päälle kaatui mukillinen lomajuomaa. Ei kahvia. Sisäpiirin neulontaporukka on tietoinen tuotteen koostumuksesta, mutta jääköön täällä kertomatta.

No mutta. Juoma kaatui, lanka värjäytyi - oli sitten justiin valkoinen lanka kyseessä - ja minä hätäilemään että mitens tästä selvitään kun inhoan purkamistakin yli kaiken.

Upotin siis puolivalmiin sukan ja lopun kerän merivesisaaviin ja huljuttelin hullun lailla. Sitten vettävaluva kerä ja kutimus pyykkitelineelle kuivumaan. Tovinhan se otti että kerä kuivui... ja siinä ajassa lopahti vähän intokin.

Kaivoin kuitenkin jokunen päivä sitten somasti luomuvärjätyn teokseni esiin ja päätin kilkutella loppuun. Hauskathan niistä tuli. Joku jo kyseli kovasti että mitäs käsinvärjättyä erikoislankaa minulla sukissa on.... käsinvärjättyä tosiaan! Ihan omin loppakourin mukini kaadoin ;)

Sukat siis luonnonvalkoista (ruskeaksi käsin raidoitettua) Seiskaveikkaa koossa 35.

700 sisään, 100 ulos

Ihan hyvällä suhteella mennään siis syksyä ja neulomisen sesonkia kohti ;) Sain eilen illalla pitkän uurastuksen jälkeen vihdoin sukat puikoilta. Lankaa niihin meni vajaat sata grammaa. Samaan aikaan kun sukat valmistuivat tuskallisen hitaasti, täydentyi kuitenkin lankavarastot hyvinkin reippaasti. En päässyt (taaskaan) Cittarin tarjouslaarin ohi... ja Mäntsälän Sepänmäen markkinoilta mukaan lähti ihanan pirteän sininen sukkalanka. Että silviisiin. Pimeitä ja sateisia syysiltoja odotellessa.