lauantai 29. joulukuuta 2018

Polvimittaiset palmikkosukat

Polvimittaisia sukkia ei pitänyt minun puikoilta koskaan tulla valmiiksi, johtuen malttamattomasta mielenlaadustani. Nyt niitä on valmistunut kolmet, ja totuus on, että eipä noiden neulomiseen mene paljon kauempaa kuin tavallisten villasukkien. Vaikka luulisi että palmikko vie aikaa, niin lopulta siinä on väkertämistä vain joka seitsemäs tai kahdeksas rivi, riippuen siitä kuinka tiivistä kuviota haluaa.

Näiden sukkien suhteen minun haasteeni oli omasta päästä tehty malli, joka vaati vähän laskelmia siitä miten kuvio asettuu suhteessa sukkaan ja miten silmukat on järkevintä jakaa puikoille. Palaan tässä tuohon minun mielenlaatuuni - joskus tuntuu ylivoimaiselta käyttää aikaa suunnitteluun, kun on kova tarve saada homma etenemään.... :) Niin ja tähän malliin sopiva ohje olisi ehkä ollut valmiina netissä, mutta sitä(kään) en malttanut etsiä kun piti saada vaan silmukat puikoille ja sukka alulle.

Nämä sukat neuloin ylijäämälangasta (ostin tosi paljon liikaa lankaa ekoihin pitkiin sukkiin). Malli on siis yhdistelmä peruspalmikkoa ja valmista aina-oikein sukan ohjetta. Silmukkamäärien ja mittojen suhteen pohjalla on "Novitan Tasapainosukka" -ohje. Lanka Novitan Nallea. Puikot langan ohjeen mukaan. Ja jos tiedät jotain palmikon neulomisesta niin huomaat että kyseessä on vuoroin eteen ja vuoroin taakse palmikko josta muodostuu tuollainen vähän "käärmemäinen" kuvio.






Seuraavaksi puikoilla on lapastelupuuhia ja Seiskaveikkaa. Tulee taas tunne että valmista tulee hetkessä kun vaihtaa astetta paksumpaan lankaan ja puolta pienempään tuotteeseen.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Ultra Pallo - Pokelapaset

Pari kuukautta sitten satuin olemaan iltalenkillä siskoni, sen muksujen, ja omien nuorimmaisten kanssa. Kaikki muut paitsi minä rämppäsivät kännyköitä keräillen Pokemoneja. Koska olen syvästi sosiaalinen ihminen ja minulla on vahva tarve kuulua joukkoon, tulin ladanneeksi itsekin tuon pelin puhelimeeni.

Tiesin kyllä että se on virhe. Hommahan lähtee taas lapasesta niinku yleensä. Tässä tapauksessa se tapahtui kirjaimellisesti...

Minähän en pysty tekemään mitään vain vähän. Ensin keksin että voin yhdistää urheiluharrastukseni tämän pelin pelaamiseen ja haudutella Poke-munia kätevästi juoksulenkin aikana. Sen lisäksi että nautin todella paljon lenkkeilystä muutenkin, kuoriutuu matkalla kaikenkarvaisia ja näköisiä olioita kerryttäen pelipisteitä ja Pokedexiä.

Kun sitten ollaan lasten kanssa kävelty ympäri kylää useampana iltana jahtaamassa Pokemoneja ja kiertämässä Raideja sormet kohmeessa, ajattelin että äkkiäkös sitä neuloo aiheeseen sopivat lapaset käsiä lämmittämään. Minähän itse asiassa neuloin muutama vuosi takaperinkin Pokelapasia. Silloin siskon pojille. Ja silloin en vielä tiennyt pallojen "hierarkiasta" mitään. Tulin neuloneeksi peruspallot ja "great ball" eli upeepallo lapaset. Pelissähän on kuitenkin mukana myös Ultra ball, jolla on vieläkin parempi nappausteho. Tässä linkki peruspallolapasista kertovaan blogitekstiin "klik" ja upeepallot Instassa "klik"

Ja kun kaapin kätköistä löytyi valkoista, keltaista ja mustaa lankaa, niin ei muuta ku toimeen...






Lapaset sopivat nuorimmaisen käteen. Itse joudun vielä hetken hytisemään, taikka kulkemaan ihan vaan normi-sormikkaissa. Että sillai tällä kertaa...

lauantai 17. marraskuuta 2018

Neulotut polvisukat

Ettei nyt vaan tulisi tavaksi! Olin niin mielissäni kun sain teinille polvisukat neulottua, että neuloin heti seuraavaksi itelle kans. Nämäkin valmistuivat suht ripeästi (minun mittakaavassa). Kyllä se on vaan niin että mihin on into, niin semmoset hommat edistyy. Tässä projektissa erityistä iloa tuotti se, että käytetyt langat ovat marinoituneet minun lankavarastoissa ehkä noin kymmenen vuotta. Eli sain oikeesti vanhoja lankoja hyötykäyttöön.

Lanka on  Nallea ja sävyt tosiaan jostain kaukaa, olisko tuo sininen ollut joku farkku (vyötteitä ei ole enää tallessa), ja toinen väri on vaalea harmaa tai beige. Mallin pohjana on käytetty samaa ohjetta kuin edellisiin, eli Novitan "Tasapaino-polvisukka" ohjeesta on silmukat ja mitat katsottu. Suurella luovuudella sitten lisätty yläreunaan vähän valepalmikkoa :)

Ja kuten kuvista näkee, luonnonvalo tekee värille ihmeitä! Siis langan värille, miun koivet on ihan yhtä valkiat sisällä ja ulkona.







torstai 25. lokakuuta 2018

Ihan mahdottomat polvisukat

Olin aina ajatellut että minusta ei ole polvisukan neulojaksi. Arvelin että maltti ei riitä. Ja näinköhää jaksan seurata kavennusohjetta kun normisukka tulee suoraan takaraivomuistista puikoille ja puikoilta valmiiksi. Silti ajatus polvisukista on käynyt mielessä monesti, ja olen melkein jopa haaveillut että ehkä miekii joskus.

Tämän syksyn teemana minulla on ollut ruksia asioita valmiiksi to do -listoiltani. Lähinnä ne ovat liittyneet ulkoiluun ja liikuntaan, sillä siinä lajissa haaveita on useita. Ollaan käyty tutustumassa lasten kanssa Lemmenlaaksoon, kävin Tiirismaalla lenkkeilemässä ja ilmoittauduin pitkään polkujuoksukisaan ensi keväälle. Niistä enemmän "Retureippailee"-blogissani. Tästä projektista innostuneena, ja esikoiseni pyynnöstä, päätin yrittää polvisukkien neulomista.

Ostin lankaa ihan liikaa. Kaksiin sukkiin. En siis lukenut ohjetta etukäteen, ja ajattelin ilmeisesti että polvisukka tulee kirahville...Väri oli teinin päättämä, siksi helppo valinta. Lanka Novitan Nallea (että mahtuu kenkiin paremmin) ja ohjeeksi valitsin Novitan Tasapainosukan ohjeen "klik"

Ohjetta muokkasin vaan sen verran, että tein resorin jälkeen pienen pätkän valepalmikkoa. Teinin tilauksesta myös tämä muokkaus (jälkeenpäin se kyllä keksi että oikeestaan sukan etuosassahan olisi voinut kulkea palmikko koko matkalta...)

Mutta siis, sukka valmistuikin yllättävän nopeasti, ja kavennukset tekivät varren neulomisesta mielenkiintoisen kun piti edes vähän seurata miten homma etenee. Oikeestaan projekti oli tosi kiva. Seuraavat polvisukat lähtivät heti puikoille kun nämä pääsivät päättelyvaiheeseen.

Valmiit sukat teinin jalassa pihalla kuvattuna.




Ja samat sukat kuvattuna sisällä ja minun koivessa (joka on kokoa isompi kuin sukka). Väri näyttää ihan erilaiselta erilaisessa valossa. Mutta senhää työ tiesittekin jo itekin.






lauantai 3. helmikuuta 2018

Perhossukat

Vastaavat sukat tein ekan kerran puolitoista vuotta sitten. Linkki silloiseen tekstiin "tässä". Samassa jutussa on myös linkki  alkuperäiseen ohjeeseen.

Innostuin silloin ohjeesta, josta sai vähän muokkaamalla aika hauskan mallin aikaiseksi. Mallihan on kiva sellaisenaankin (yksivärisenä), mutta muokkaamalla sen kaksiväriseksi se on jotenkin vielä pirteämpi. Ja värivaihtoehtoja rajattomasti.

Tällä kertaa tein sukat Seiskaveikasta. Silmukkamäärä kuvion kohdalla 50, muuten 48. Omaan jalkaan sopivat tein, eli koko siinä noin 38,5. Malli on todella helppo ja nopea tehdä. Paljon helpompi kuin mitä voisi kuvitella.

Sukat pääsivät puikoilta jo aikaa sitten. On vaan tuo päivien valoisa aika mennyt muissa puuhissa, ja vasta nyt pääsin kuvaamaan sukat luonnonvalossa. Luntakin saatiin, kiitos siitä ilmatieteen laitokselle. Minulle kelpaa. Tykkään lumitöistä, pidän hiihtämisestä ja lumi tuo mukavasti valoa ja oikeaa talven tuntua.





Toimituksen huomautus: koivet on yhtä valkoiset ku edellisessä perhossukkakuvassa.... oli kesä tai talvi, näihin koipiin ei väri tartu ;) 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Lankatilinpäätös 2017

Retuperän lanka-inventaari on yleensä valmistunut hyvin pikaisesti vuodenvaihteen jälkeen - onhan materiaali heti inventoitavissa, eikä varastoarvoja tarvitse odotella talon ulkopuolelta. Varasto sijaitsee makkarin nurkassa (sivuvarasto toki sitten vielä eteisen kaapissa) ja työvoima löytyy omasta takaa.

Tällä kerralla inventaari sai kuitenkin odottaa muutaman viikon. Tällä välillä lanka ei lisääntynyt, vähentyi kyllä yksien (melkein kaksien) sukkien verran. Lanka siis vaihtaa paikkaa raaka-ainevarastosta joko henkilökunnan omaan käyttöön, tai lahjavaraston puolelle. Inventointi tehdään vain raaka-ainevarastoon.

Muutaman vuoden vertailutiedot kehiin, kuva nyssäköistä, ja avot, homma hoidettu.




Langan määrä per vuodenvaihde ei tietysti kerro vielä paljon mitään. Ainoastaan sen, kuinka paljon nurkissa pyörii materiaalia. Siitä ei tiedä minkä verran lankaa on kulkenut puikolta toiselle ja valmiiksi tuotteeksi. Paljonko tuli hankittua, ja paljonko valmistui. Jo muutaman vuoden ajan on tavoitteeni kuitenkin ollut pienentää varastoa, ei suinkaan kasvattaa. Siirtyä enemmänkin kohti "kädestä suuhun" tyyppistä varastonkiertoa.

Vuonna 2017 taisi valmistua ainoastaan sukkia, säärystimiä ja myssyjä. Ei kovin innovatiivista, mutta erittäin yksinkertaista. Ei myöskään kovin montaa paria tai kappaletta, omiksi tarpeiksi lähinnä. Joku huivi pääsi puikoille, mutta siellä se odottaa vieläkin päivää parempaa. Vaan mukavaa puuhaahan se on, puikkojen kilkuttaminen. Ja lankojen hypistely. Ja kyllä sitä vaan jonkinmoisella ylpeydellä pukee päällensä oman tekeleen. Tai pakkaa lasten luistinkassiin itse tehdyt villasukat. Niissä ei lue "Made in China" vaan "Hartauvella tehty ja jätetty muut hommat Retuperälleen siksi aikaa"

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sukat valepalmikolla

Downshiftasin pyhät ja välipäivät. Otettiin joulu rennosti, samoin uutta vuotta juhlittiin hyvin rauhallisesti oman perheen kesken ja ilman suurempia spektaakkeleja. Pamautettiin muutama edelliseltä vuodenvaihteelta jäänyt raketti, ja tehtiin lasten kanssa iltalenkki kierrellen katsomassa muiden raketteja. Tinan valaminen vaihtui askarteluun. Lapset tekivät itselleen "unelmakartat". Yllättäen toiveet olivat koiria ja hevosia.... :) No, ehkä saadaan taas Roosa-koira meille lainaan, ja ehkäpä vien lapset vaikka issikkavaellukselle. En meinaan ajatellut ostaa koiraa tai hevosta kummallekaan (teini ei osallistunut tähän aktiviteettiin, eli toivojia oli vain kaksi).

Urheilurintamalla oli treenimäärät maltilliset. Kävelyä, pientä juoksulenkkiä, vähän uintia ja vähän salia. Paljon palautumista. Pitkiä unia, ja rauhallisia aamuja.

Mitä minä sitten tein. Koska jotain on tehtävä. Ihan niin rauhallisesti ei osaa olla että mitään ei tekisi. Edes pientä sivupuhdetta. No, sivupuhteena syntyivät omaan jalkaan sopivat sukat. Sorruin ostamaan lisää lankaa eräällä kauppareissulla joulun alla. Lankaa on nurkat täynnä (vuodenvaihteen inventaari on muuten tekemättä...), mutta aikani kuljin tarjoushyllyistä ohi, ja sitten kertana eräänä en vaan enää pystynyt vastustamaan lankakerien kutsua. Mukaan lähti kolme kerää seiskaveikkaa paikallisesta Cittarista.

Vaaleansininen kerä pääsi puikoille, ja alun kangistelun jälkeen puikoilta pääsi sukat ulos. Varsi normiresoria maustettuna valepalmikolla, resorin jatkuessa jalkapöydän päälle. Iisiä perussettiä. Vaivatonta ja nopeaa tehdä.

Valepalmikon ohjeen olen ainakin kerran kirjoittanut oikein ylöskin. Se löytyy ainakin tästä postauksesta: "Keväistä valepalmikkoa" Valmistumisen jälkeen kostutin sukat, ja laitoin ne yöksi sukkamuottiin kuivumaan. Tänään päivällä sukkia olikin mukava kuvata omalla pihamaalla, kun pitkästä aikaa oli valoa näkyvissä.