maanantai 30. marraskuuta 2015

Loppukirisukat

Tulihan ne valmiiksi! Sukat jotka aloitin yli vuosi sitten, jotka sulloin kaapin perukoille kun kyllästyin projektiin, jotka kaivoin esiin marraskuun alulla ja melkein silloin purin. Sukat oli ajateltu viime joulun lahjakoriin, mutta ehtivät sentään tulevalle joululle. Kokoa 43 ja väritys sama kuin meidän perheen mettämiehen Stihl (moottorisaha).

Huomaa kerän sisään jemmattu parsimislankarulla!

Langan menekki kaksi kerää. Kiitokset Leenalle joka sai minut innostumaan tästä projektista uudelleen. Tai ainakin auttoi keksimmän miten saatan loppuun tylsäksi muuttuneen neuleen :)



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sydänlapaset lumessa

Nämä lapaset tulivat valmiiksi jo reilu viikko sitten mutta jäivät Tampereen messujen jalkoihin. Iltaisin on valokuvaamiseen liian pimeää ja sisätiloissa kuvista tuppaa tulemaan huonoja. Tänään olin sitäpaitsi erityisen tyytyväinen että pääsin tekemään kuvaamisen juuri nyt. Ensilumi satoi eilen maahan ja lumisessa maassa lapaset ovat jotenkin oikein elementissään!


Malli tuttu ja turvallinen "heart mittens" omilla mukautuksilla, lanka seiskaveikkaa ja puikot kokoa 3,5. Perussettiä, mutta vaan niin nätit. Tuo liukuvärjätty seiskaveikka on minusta yksistään aika mörkki, mutta yhdistettynä puhtaanvalkoiseen se näyttää oikein pirtsakalta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kädentaitomessuilua Tampreella

Kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Kädentaito messuilla Tampereella "klik". Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja juurikin siksi pidin huolen että pääsin samoille hoodeille myös tänä vuonna. Sain taas muutaman Neuloottisen mukaani matkaseuraksi, joten ajomatka taittui mukavasti rupatellen ja puikkojen kilistessä takapenkillä. Minä toimitin kuskin virkaa joten omat kädet olivat tosin visusti ratissa kiinni.

Viime vuonna tapahtuma vei meikäläistä 6-0. Nyt olin yhtä kertaa viisaampi, joten osasin ottaa rauhallisemmin ja hengitellä syvään ihanuuksien edessä (ennen kuin lappasin niitä mukaani...). Kun paljon on tarjolla mutta kaikkea ei voi kotiin kantaa, on tehtävä valintoja. Tällä kertaa keskityin enemmän välineisiin kuin lankaan. Toikan osastolta mukaani lähtivät kerinpuut ja kerijälaite joihin rakastuin Lentävässä Lapasessa sellaisia testaillessa. Ja koska käsityömessuilta ei voi lähteä kotiin ilman lankaa, koska kerijälaitteeni tarvitsi töitä ja koska Handun langat ovat ihania, tein lankaostokset Lapasen osastolta (jossa Ilu muuten oli itse paikalla)




Messuiltiin kympistä puoli viiteen. Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi, hyvä että maltettiin syödä lounas välissä. Ihan joka kojua ei tuossa ajassa ehdi kurkkia, mutta paljon ehtivät silmät herkkuja ahmia. Kotimatkalla kädet syyhysivät jo ihan hirmusti päästä lankoihin ja välineisiin kiinni. Mieli pursusi ideoita ja kaasupoljinta olisi tehnyt mieli kurittaa oikein huolella jotta matka taittuisi rivakasti. No joo, pidettiin kuitenkin sopivasta tilannenopeudesta kiinni...

Kotona viritin heti kerätehtaan keittiöön ja päästin myös muksut mukaan kerimään messuilta hankittuja vyyhtejä. Pienten alkuharjoitusten jälkeen homma lähti pelittämään oikein mainiosti ja keriminen kävi näppärästi jopa perheen pienimmältä - 5 v - kerijältä.




Välinepuolelle tuli hankittua myös MeccoVerstaan käsityökassi ja Ullakon puikonsuoja.


Kirjakauppiaita oli messuilla myös useampia. Tällä kertaa passasin käsityökirjat, mutta innostuin hankkimaan kirjan nimeltä Onnellisuusprojekti. Kirjan esittelyä lukiessa pienen pieni keittiöpsykologini heräsi ja halusi tietää lisää. Kirjasta lisää jahka olen tutustunut siihen syvällisemmin.


Summarum: hienot messut taas, ihana päivä, mukava seura, inspiraatioita ja hauskaa tekemistä taas pitkäksi aikaa eteenpäinkin. Näihin tunnelmiin. Nyt vetäydyn toteuttamaan itseäni :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Vuoden sukat

Vuosi sitten juhlittiin Lentävän lapasen 2 v synttäreitä ja muutama päivä sitten kolmivuotisia. Tuli siinä synttäreillä puheeksi että ostin edellisten kekkereiden aikaan oranssit sukkalangat joista piti tulla saapassukat joululahjaksi ukkokullalle. Projekti alkoi viime marraskuussa, emäntä kyllästyi het alkuunsa ja puolivalmis sukka hautautui kaapin perukoille.

Tätä ufoutumisen tuskaa kun avauduin porukassa, niin sain neulekaverilta hyvän vinkin. Jos neuletyö kyllästyttää, ota se näkyville ja päätä kutoa sitä neljä kerrosta päivässä. Vain neljä, ei enempää.

Minä otin vinkistä vaarin ja kaivoin ruttuisen ja surullisen sukanalun esiin. Täytyy tunnustaa että harkitsin hetken luovuttavani. Sitten sisuunnuin, otin puikot kauniiseen käteen ja aloitin. Ja hei, tein vähän enemmän kuin neljä riviä... Ehkä kuusi. Alku sekin, tavoite ylitetty.


En edes tiedä mikä näissä sukissa tökkii. Ehkä se on yksivärisyys, vaikka toki pirteä väri onkin kyseessä. Tai sitten se on mallin yksinkertsisuus, tai ohut lanka ja hidas edistyminen. Tiedä näistä. Ehtivät ehkä pakettiin tälle joululle, tai sitten seuraavalle. Nou stressi.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Mä oon öissä töissä... neulemyymälöissä...

Lentävän Lapasen 3 v neuleiden yön jälkimaininkeja täällä vaan... :)

Hitsin mukava ilta oli jälleen kerran. Paljon tuttuja, paljon tuntemattomia, paljon ihania lankoja, paljon uusia ideoita, sopivan tukuisasti suolaista ja makeaa purtavaa, taukojumppaa, yllätyspalkintoja ja shoppailua.

Tällä kertaa suunnitelmissa oli hankkia huivilangat ja laittaa jotain uutta puikoille. Langaksi valikoitui syntisen pehmeä ja söötti Handun merinovilla 80% silkki 20%. Sadan gramman vyyhdillä oli 800 metriä lankaa. Onneksi lapasessa on mahdollisuus lainata kerijälaitetta ja kerinpuita jotta tuo määrä lankaa siirtyy vyyhdiltä keräksi tosi reippaasti. Rullaati-rullaati vaan ja kerä oli valmis.

Huiviohjeeksi valikoitui Heidi Alanderin Peipponen ja puikonvirkaa toimittamaan rupesi kolmosen 80 senttinen hiilikuitupyörö. Materiaalit kohdillaan, nyt on loppu enää itestä kiinni!







Kuudelta aloiteltiin talkoot ja puoleenyöhön asti kilkuteltiin. Kaikki nurkat ja penkit neulojia täynnä ja tunnelma katossa. Kiitokset taas kerran Lapasen väelle - ootte te mahtavia!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Sinisiä sydämiä

Tämä malli kaivautuu aina vaan esiin! Eri värivariaatioilla lapasista saa tosi makeita, eikä malli kyllästytä kun aina tulee erinäköistä jälkeä. Malli on aikanaan Pitsiä ja palmikoita sivustolta bongattu ja minulle kovasti mieleinen.

Arjen mölyssä (kolme lasta talossa) ja telkun ääressä riveillä pysymistä auttaa yksikerainen pahvista askarreltu riviapuri. Kartonkia, mattoveitsi ja viivotin - avot riviapuri on valmis. Nopeeta, helppoa ja halpaa. Suosittelen.

Tällä kertaa väripariksi valikoitui valkoinen ja siniraidoitettu Seiskaveikka. Kolmepuolikkaan puikoilla ja silmukkamäärällä 48 tulee näistä tumpuista minun käteeni tiiviisti istuvat. Kirjoneuleen kyseessä ollessa voisi puikkokoa ehkä kasvattaa neloseen. Niin ja tapoihini on tullut oikaista ohjetta sen verran, että teen lapasen yläreunan kavennukset ja peukun yksivärisinä. Resorinkin tein vaan yhdellä langalla 1 o 1 n periaatteella. Alkuperäisessä ohjeessa resorin oikeat tehdään toisella värillä ja nurjat toisella värillä. Minun maltti ei tahdo sitä kestää eikä jäljestä meinaa tulla kovin tasalaatuista.


Aika nätille näyttävät minun silmään vaikka itse sanonkin.