Purkaminen on minulle myrkkyä ja tarkoittaa yleensä että mielenkiintoni kyseiseen käsityöhön lopahtaa totaalisesti. Niin kävi myös nyt, ja siksi tämä projekti venyi luvattoman pitkäksi. No, ei tässä ole ollut kunnon talveakaan, joten Essi ei ole kovasti sukkien perään kysellyt.
Koska kuitenkin lupaus on lupaus ja se pidetään, ryhdistäydyin viikko sitten ja aloin tikutella näitä sukkia valmiiksi. Toisen sukan kohdalla jouduin jälleen purkuhommiin kun ajatuksissani unohdin neuloa valkoiset väliraidat keltaisten neliörivien väliin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin hinannut itseni sellaiseen päättäväisyyteen, että en vaipunut uudelleen parin kuukauden paussiin, vaan purkasin virhekohdan saman tien ja jatkoin oikealla ohjeella.
Viimeiset päättelyt tein tänä aamuna (olen tänään arkivapaalla :)) ja kuvasin sukat ennen kuin Essi ehti kouluun. Fiilis jäi lopulta positiivisen puolelle, mutta lähinnä siksi että odotan jo kovin seuraavaa neuleprojektia, ei niinkään siksi että olisin vaikuttunut kätteni jäljestä. Essi kyllä tykkäs, ja sehän on pääasia.