keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Martat Tupperwaren äärellä

Kun Martat ovat TW:n äärellä niin silloin ei katsota Salkkareita, vaan ollaan Tupperwarekutsuilla. Tämän illan teemana oli siis arkea helpottavat ja toiminnallisuudellaan ällistyttävät astiat. Illassa toimi esittelijänä Kolehmaisen Miia, jonka satun tuntemaan muistakin ympyröistä. Miia on ihanan iloinen pakkaus hersyvää naurua ja positiivisuutta :) Kiitos Miia kivasta esittelystä!

Tupperi-illassa oli kutimukset mukana, mutta sukka ei juuri edistynyt koska esittely oli niin mukaansatempaava.


Kynät sauhuavat tilauslomakkeilla kun Martat varaavat Tuppereita.


Olen saattanut joskus mainita että en ole erityisen innokas kokkailija taikka varsinkaan leipoja. Tupperikutsuilla olen käynyt (sukulaisille silloin mieliksi ollakseni) joskus noin 15 vuotta sitten. Lähdin kuitenkin avoimin mielin tutustumaan tämän kevään mallistoon, joskin arvelin että en sieltä mitään tarvitse.

Miia on itsekin uus-Tupperilainen eli innostunut tuotteista piiiitkän ajan jälkeen uudestaan kuullessaan mitä sarjalla on nykyään tarjota vaikkapa kiireiselle perheenäidille. Luen itsenikin tuohon kategoriaan. Ruoka pitäisi saada arkena vauhdilla ja helposti pöytään. Juurikin tuon syyn takia minua kiinnosti erityisesti mikrovuoat, joissa pataruokakin valmistuu hetken hurauksessa.

Minun on edelleen vaikea uskoa että muovia tai silikonia voi oikeasti käyttää uuniruokien valmistamiseen. Tiedän että voi (siihen soveltuvaa muovia), mutta aina vaan se tuntuu niin kummalliselta. ...Sulatin kerran lapsuudessani vahingossa muovikipon kuuman levyn päälle ja pelästyin pahanpäiväisesti, liekö siitä jäänyt jonkinasteinen trauma.... Astiat, joita tilasin, ovat juurikin muovia, kestävät 250 astetta uunissa, mikrokypsennystä ja pakastamista. Lisäksi astian ja kannen muotoilu on suunniteltu siten että ruoka pysyy mehevänä ja kypsyy nopeasti. Konepestäviä. Hmm, liian hyvää ollakseen totta?

Vain murto-osa valikoimasta oli näytillä.
Viipaletta, silppua, säilytystä, kypsennystä, pakastusta, mukaan pakkaamista. Kaikkeen on välineet.

Minun tilauslomakkeelleni päätyi UltraProta ja EasyDelightia. Kurkkaa linkeistä esittelyt. Odotan kovasti että saan tilaukseni perille ja pääsen testaamaan näitä ihmevempaimia tositoimissa. Ehkäpä innostun siitä jopa jotain kommenttia tänne postailemaan.

Summa summarum: Marttailta oli jälleen kerran oikein mukava, ja oli kiva kuulla minua kokeneempien kokkailijoiden kiitoksia näistä tuotteista. Porukkaan saatiin tutustumiskäynnille tänään potentiaalinen uusi Martta. Minä opin uutta. Keli ulkona huusi pyöräilemään pitkistä, mutta tänään pyörä pääsi kuskaamaan minua vain Marttareissulle.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Palmikkosäärystimet

Ehdinpäs saada nämä valmiiksi ennen kesää! Itse asiassa säärystimet valmistuivat jo maaliskuun puolivälissä, mutta ovat jääneet kuvaamatta ja kirjaamatta somen syövereihin. Tänään kun takatalvi helli meittiä täällä Etelä-Suomessakin räntäsateella, tuntui loogiselta nykäistä säärystimet paikoilleen iltalenkille lähtiessä nilkkoja ja pohkeita lämmittämään.

Lanka Novitan Nallea, ja ohje muokattu taas Novitan Tasapainosukka -mallista, kuten aika monet edelliset pitkävartiset villasukat jotka puikoiltani ovat päässeet.

Polvelle eksynyt irtohius ei kuulunut kuvaussuunnitelmaan...

Lenkille lähdössä. Luvassa räntäsadetta. Säärystimet nilkkojen ja pohkeiden lämmikkeenä.

Maa on kuiva ja sula. Räntäsade alkoi noin 30 min. tämän kuvan ottamisen jälkeen kesken lenkin.

Muutama otos ennen lenkkiä...



Virallinen villasukka-kausi on uhkaavasti tekemässä loppuaan. Onneksi me viluvarpaiset viihdymme villasukissa myös kesällä. ja hyvin ilmastoidussa tilassa niitä pystyy neulomaankin vaikka kesä meille helteitä heittäisikin.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Martan vuosi 2019

Tässä tapauksessa on Mäntsälän Martan vuosi kyseessä. Kaikki Marttayhdistykset tekevät toiminnastaan omannäköistä, vaikka toki pääpiirteet ovat samanlaiset. Tutustutaan asioihin, opitaan uutta, verkostoidutaan, tehdään hyvää ja jaetaan iloa ja osaamista myös muille.

Minähän itse ajattelin joskus aikanaan että Martat on jotain minulle kaukaista ja ylevää. Jotain jossa ommellaan essuja ja leivotaan karjalanpiirakoita. Jotain mitä minä en osaa enkä opi. Että eihän sinne kehtaa tällainen tavallinen nuori nainen mennä mukaan kun en ole yhtään kultturelli ja ruokabravuuri on makaronilaatikko.

Oikeessa olin, osin. Martat tekevät ylevää työtä muiden auttamiseksi. Esim. veteraanikahvituksia ja keräyksiä, vammaistyön tukemista ja uusien äitien "sukittamista". No jos et ole koskaan ajatellut että villasukan kantapään kutominen on ylevää, niin muuta mielesi. Kyllä se voi olla ylevää kun sukka aikanaan tulee hyvää käyttöön omalle perheellesi, tai vaikka sinne synnärille tuoreelle äidille. Tai veteraanin varpaita lämmittämään. "klikkaa tästä sukkajuttuun" Ja kahvitukset on ihan mahtava tilaisuus verkostoitua, olla avuksi (kaikki osaa kaataa kahvia kuppiin, jopa minä) ja saada vatsansa täyteen rääppiäisiä :) "klikkaa tästä kahvitusjuttuun" Niitä karjalanpiirakoitakin on tullut Martoissa tehtyä. Siis oikeesti. Kun on hyvä opettaja ja avoin mieli niin lopputulos ei voi olla muuta kuin herkullinen "klikkaa tästä katsomaan karjalanpiirakoita" Nuoret ja vanhat ja lapset ja lapsenmieliset ovat tervetulleita mukaan, eikä kukaan minuakaan moittinut kun kummastelin että mitens ihmeessä tuo Marttahuivi tulee kaulalle taitella. Siinä olin siis väärässä kun jahkailin sovinko porukkaan. Oli tosi helppoa sujahtaa mukaan toimintaan.

Aiheeseen palatakseni... viime keskiviikkona oli Mäntsälän Marttojen vuosikokous, jossa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtaja, käytiin läpi viime vuoden tapahtumat ja tilit, ja hallitus esitteli toimintasuunnitelman. Kuka on järjestöissä mukana ollut niin tietää vuosikokoukset. Tilaisuus jossa aina kirkastuu mieliin että ollaanhaa myö saatu ihan tosi paljon aikaseksi vuodessa!

Vanha hallitus jatkaa, uusi puheenjohtaja saatiin. Marjut on hoidellut puheenjohtajan hommia kuusi vuotta hyvinkin tiiviisti, joten oli hienoa että porukasta löytyi jatkaja, ja Marjut pääsee välillä ottamaan Marttailun vähän rennommasta näkökulmasta. Raija lupautui vetämään meidän porukkaa seuraavan kaksivuotiskauden. Marttaväki lupautui kaikki osaltaan jelppimään talkoohengellä siinä missä kenenkin vahvuudet ovat. Mie olen vältellyt luottamustoimia, kun olen niin moneen nokkani työntäny että ei meinaa aika vuorokaudessa välillä riittää. Enkä haluaisi tehdä töitäni puolihuolimattomasti. Vaan näitä somehommia mie teen muutenkin paljon, ja ne on minulle luontevia. Lähdin siis mukaan Marttojen mediaryhmään, ja lupasin välillä kuvata ja postailla Marttakuulumisia kaiken kansan ihmeteltäväksi. Että kannan korteni kekoon minulle parhaiten sopivalla tavalla. Ja silloin kun inspiraatio iskee ja aika riittää.

Kuva napattu Marttojen Facebookista. Kuvassa Marjut Jokinen ja Raija Laakso. Eksä ja uusi PJ. 

Ja mitä tulee tämän vuoden ohjelmaan niin siitä seuraavaksi yhteenveto ja muutama kommentti.


Kevään ohjelma:

16.1. Omaishoiva-toiminta
30.1. Poikkeusolojen ruokahuolto
9.2. Teatteriretki Helsinkiin
13.2. Virolaisen ruoan ilta "klikkaa tästä kertovaan juttuun"
27.2. Vuosikokous
13.3. Silmälasien uusi elämä
27.3. Kirjojen vaihtoilta ja oma lempikirja
10.4. Kakkukoristeet
24.4. Tupperwaren monet mahdollisuudet
27.4. Kansallinen veteraanipäivä
8.5. Opastettu bussikierros Helsingissä
22.5. Puutarhan betonikoristeet
11.6. Kesäretki Tampereelle

Syksyn ohjelma:

11.9. Tutustuminen Hviträskiin
25.9. Jutustelu- ja kuvailta
9.10. Käynti Novitan tehtaalla
23.10. Käsityöilta
6.11. Voileipäkakut
27.11. Pikkujoulut Sälinkään kartanolla
8.12. Joulumyyjäiset

Kovasti selattu ja reissussa jo kurttuja saanut vuosiohjelma kulki mukana neulekassissa. Olin aatellu neuloa säärystintä vuosikokouksessa, mutta ohjelma vei mukanaan ja säärystimeen ei tullut yhtään silmukkaa lisää. 


Ihan hitsisti siis taas ohjelmaa, ja kaikenmoista sellaista. Käsityö- ja ruokapuolen aiheet ovat minulle lähinnä sydäntä ja yritän järjestellä omat menot sillai että pääsen ainakin niihin mukaan. Ai että tuo Novitan vierailu kutkuttaa jo nyt! Ja joka vuosi annan itselleni mahdollisuuden tutustua johonkin minulle vieraampaan, olkoon se sitten museota taikka teatteria, taikka mitä vaan muuta josta voin oppia ja innostua.

Tämä kaikki ja mahtava seura ja jäsenistön elämänkokemus kaupan päälle. Sitä on Martan vuosi Mäntsälässä tänä vuonna. Jäsenmaksu kilahti justiin postin mukana ja se taisi olla 40 euroa. Sillä rahalla tulee jäsenyyden lisäksi Marttalehti kotiin kannettuna useamman kerran vuodessa. Teemaillat ja tapahtumat ovat pääsääntöisesti Martoille ilmaisia. Pidemmät reissut ja teatterimatkat ovat yhdistyksen tukemia, ja Martat pääsevät niille mukaan hyvin edukkaaseen hintaan. Marttojen ystävät ovat tervetulleet mukaan jos tila riittää. Heiltä reissumaksu hieman oman porukan maksua korkeampi. Tämä on siis harrastus johon pääsee pienellä rahallisella panostuksella mukaan ja joka mahdollistaa suuren sydämen käyttämisen oman itsen ja monen muun eduksi.

Summa summarum, mielenkiintoinen Marttavuosi edessä jälleen kerran. Tervetuloa mukaan!

torstai 14. helmikuuta 2019

Marttailta virolaisen ruoan äärellä

Käsityöt etenevät hitaasti ja siihen on monta syytä. Olen nopeasti ja palavasti innostuvaa sorttia, ja siksi monella foorumilla mukana. Lisäksi urheilen - paljon. Ja käyn mie töissäkin, joka päivä. Melko rajallinen on siis käytettävissä oleva aika per intohimo :)

Yksi harrastuksistani on Marttailu, ja siitä bloggaaminenhan sopii tälle foorumille mainiosti. Marttailu on käsitöitä, kulttuuria, hyväntekeväisyyttä, osaamisen jakamista, sosiaalisia kontakteja ja kokkailua. Paljon muutakin, mutta vähintäänkin noita edellä mainittuja. Mäntsälän Marttojen touhuja pääset seurailemaan joko Facebookista https://www.facebook.com/mantsalanmartat/  tai nettisivuilta https://www.martat.fi/marttayhdistykset/mantsalan-martat-ry/

Olen ollut Mäntsälän Marttojen jäsen vuodesta 2014. Koska elän ruuhkavuosia, osallistun Marttailuun enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Lapsetkin olen ottanut mukaan silloin kun ohjelma on ollut sellainen että se muksujakin kiinnostaa (luontoon liittyvät teemat, askartelu ja kokkailu nyt ainakin).

Eilen oli yksi niistä Martta-illoista joihin mentiin porukassa. Mukana oli tällä kertaa vain keskimmäinen muksuista, vitosluokkalainen Anni. Illan ohjelmassa oli kokkailla virolaisia ruokia paikallisen koulun köksäluokassa pitkän linjan Martan, Anne Lempisen ohjauksessa. Paikalla oli 16 Marttaa, myö Annin kanssa varmasti vähiten kokeneita kokkeja porukassa.

Anni ja mie Riihiksen koulun köksäluokassa Marttailemassa


Anne oli valinnut illan ohjelmaan 8 erilaista ruokaa tai jälkiruokaa joita tehtiin kahden hengen tiimeissä. Anni sai valita meidän ruokalajin, ja yllätys yllätys, valinta osui jälkkäriin. Tehtiin siis meidän tiimissä talkkuna-rahkavaahtoa. Itse en ole koskaan pitänyt talkkunasta, eikä Anni ole sitä maistanut koskaan. Mutta, illan teemahan olikin opetella ja maistella uusia makuja.

Virolaisessa perinneruoassa on usein hapanmaitotuotteita, hapankaalia ja mm. talkkunaa

Nyt sai vetää Kamaa ihan luvan kanssa!


Vaahto oli nopeasti tehty. Kerman vatkaus, ainekset sekaisin ja nätisti esille. Hilloa koristeeksi. Anni sai hoitaa työn, minä toimitin valokuvaajan virkaa vieressä. Kun oma soosi oli saatu jääkaappiin odottamaan tarjoilua, kierreltiin Annin kanssa oppimassa muilta ryhmiltä miten hapankaalipadat, perunasalaatit ja rahkarieskat valmistuivat. Keittiössä kävi iloinen puheensorina kun Martat hääräsivät patojen ja kattiloiden äärellä.




Ruokailu aloitettiin hapankaalisosekeitolla. Aika kirpsakkaa oli, mutta kauniin väristä. Ehdin syödä annokseni ennen kuvaamista joten se jää nyt somettamatta... Seuraavana vuorossa olivat pääruoat ja salaatit. Lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti ja hapankaalipata. Ja rieskaa ohessa. Ihastuin erityisesti perunasalaattiin, jota en siis normaalisti syö koska en pidä perinteisestä perunasalaatista ollenkaan. Tämä versio oli kuitenkin oikein raikasta, eikä yhtään etikkaista. Samoin hapankaalipata oli oikein maistuvaa. Ei liian kirpeää, vaan juuri sopivasti topakkaa ja täyteläistä. Ja jos olisimme ehtineet hauduttaa sitä ohjeen mukaisen ajan (2-3 h) niin maku olisi varmasti vielä syventynyt. Ei paha ollenkaan.

Hapankaalipata porisee kattilassa - ei saa sekottaa kesken haudutuksen!

Hapankaalipata, lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti


Jälkkäri oli tietty se mitä meidän tiimi odotti eniten. Talkkuna-rahkavaahto oli yllättävän hyvää, sillä talkkuna ei maistunut liian voimakkaasti läpi. Toki Anni oli myös laittanut sokeria ohjeen mukaisen maksimimäärän. Ja kuningatarhilloa päälle, niin avot. Vaahdon lisäksi herkuttelimme aivan mahtavan kauniilla talkkuna-karpalo-raejuustokakulla!

Ihanan näköistä ja maukkaan makuista - nam!


Kyllä oli mahat killillään kun kotia lähdettiin. Vaikka kaikkia ruokia oli tehty pienet annokset, tuli syötävää reilusti kun jokaista vähän maistoi. Kuten arvata saattaa, yksitoistavuotias ei ihastunut ihan joka ruokaan.... mutta pystyi maistamaan kuitenkin. Illan aikana sovittiin että kotonakin saa kokkailla, ja muutakin kuin hapankaalia. Vaikka Martta olenkin, ei arkiruoan laittaminen ole ihan suosikkipuuhaani. Josko tuosta tyttärestä polvi paranisi ja mie pääsisin joskus töistä kotio lämpimän ruokapadan ääreen :)

Summa summarum, oikein mukava ilta oli taas, kuten Marttaillat yleensä ovat. Letkeää porukkaa, ja ihan mahdottomasti on sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tuossa ryhmässä. Aina sitä oppii jotain uutta kun käy Martta-kinkereillä.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Rivinousut meni lapasiin

Useampien pitkien sukkien neulomisen jälkeen teki mieli pakertaa jotakin joka valmistuu tosi nopeasti. Puikoille pääsi siis Seiskaveikka ja siitä alkoi muotoutua lapaset resorista alkaen. Olin valinnut randomisti vaan pari kerää jota kaapista sattui löytymään. Kerän harmaata, ja kerän liukuvärjättyä. Projekti pääsi alulle Kummilassa (nuorten illanviettopaikka Mäntsälässä), jossa olin valvojana muutama viikko sitten. Siellä minua kävi moikkaamassa neuloottiset ystäväni Tiina ja Pirve. Tiinalta sain vinkin hauskasta ja minulle uudesta mallista jota voisin lapasiin kokeilla (aloitin tietysti ensin toisella mallilla, mutta sepä ei intohimoja herättänyt, joten päädyin nopeasti purkamaan alun, ja vaihtamaan puikoille tuon Tiinan vinkkaaman kuvion).

Mallin nimi on kerrosrivinousu, ja se on todella yksinkertainen. Näyttäisi olevan netti pullollaan tällä ohjeella neulottuja kauniita töitä. Minä en vaan ole ohjeeseen törmännyt, koska en ole aikoihin seurannut käsityösivustoja. Malli oli itse asiassa niin koukuttava, ja lapaset tulivat niin reippaasti valmiiksi, että tein toiset samanmoiset heti ekan parin jälkeen, mutta eri väriyhdistelmällä.

Ensimmäinen pari oli siis pohjaväriltään harmaa, ja liukuvärjätty lanka kulki nauhana lapasten "ulkopinnalla". Toisessa parissa liukuvärjätty lanka pääsi pohjaväriksi, ja valkoinen lisäsi siihen potkua. Ohjeen kävin nappaamassa netin syövereistä ja se menee näin:

Kerrosrivinousu
1. krs: neulo koko krs oikein (yksivärinen lanka)
2. krs: *3 o, nosta 1 s neulomatta* (kirjava lanka)
3. krs: *3 o, nosta 1 s neulomatta* (kirjava lanka)







Ihan hauskat peruslapaset. Varmasti teen näitä joskus lisääkin. Nyt kuitenkin taas jotain muuta. Vielä ei ole mitään puikoilla, mutta eiköhän joku työ kohta taas kutsu. Sesonkiaika.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Polvimittaiset palmikkosukat

Polvimittaisia sukkia ei pitänyt minun puikoilta koskaan tulla valmiiksi, johtuen malttamattomasta mielenlaadustani. Nyt niitä on valmistunut kolmet, ja totuus on, että eipä noiden neulomiseen mene paljon kauempaa kuin tavallisten villasukkien. Vaikka luulisi että palmikko vie aikaa, niin lopulta siinä on väkertämistä vain joka seitsemäs tai kahdeksas rivi, riippuen siitä kuinka tiivistä kuviota haluaa.

Näiden sukkien suhteen minun haasteeni oli omasta päästä tehty malli, joka vaati vähän laskelmia siitä miten kuvio asettuu suhteessa sukkaan ja miten silmukat on järkevintä jakaa puikoille. Palaan tässä tuohon minun mielenlaatuuni - joskus tuntuu ylivoimaiselta käyttää aikaa suunnitteluun, kun on kova tarve saada homma etenemään.... :) Niin ja tähän malliin sopiva ohje olisi ehkä ollut valmiina netissä, mutta sitä(kään) en malttanut etsiä kun piti saada vaan silmukat puikoille ja sukka alulle.

Nämä sukat neuloin ylijäämälangasta (ostin tosi paljon liikaa lankaa ekoihin pitkiin sukkiin). Malli on siis yhdistelmä peruspalmikkoa ja valmista aina-oikein sukan ohjetta. Silmukkamäärien ja mittojen suhteen pohjalla on "Novitan Tasapainosukka" -ohje. Lanka Novitan Nallea. Puikot langan ohjeen mukaan. Ja jos tiedät jotain palmikon neulomisesta niin huomaat että kyseessä on vuoroin eteen ja vuoroin taakse palmikko josta muodostuu tuollainen vähän "käärmemäinen" kuvio.






Seuraavaksi puikoilla on lapastelupuuhia ja Seiskaveikkaa. Tulee taas tunne että valmista tulee hetkessä kun vaihtaa astetta paksumpaan lankaan ja puolta pienempään tuotteeseen.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Ultra Pallo - Pokelapaset

Pari kuukautta sitten satuin olemaan iltalenkillä siskoni, sen muksujen, ja omien nuorimmaisten kanssa. Kaikki muut paitsi minä rämppäsivät kännyköitä keräillen Pokemoneja. Koska olen syvästi sosiaalinen ihminen ja minulla on vahva tarve kuulua joukkoon, tulin ladanneeksi itsekin tuon pelin puhelimeeni.

Tiesin kyllä että se on virhe. Hommahan lähtee taas lapasesta niinku yleensä. Tässä tapauksessa se tapahtui kirjaimellisesti...

Minähän en pysty tekemään mitään vain vähän. Ensin keksin että voin yhdistää urheiluharrastukseni tämän pelin pelaamiseen ja haudutella Poke-munia kätevästi juoksulenkin aikana. Sen lisäksi että nautin todella paljon lenkkeilystä muutenkin, kuoriutuu matkalla kaikenkarvaisia ja näköisiä olioita kerryttäen pelipisteitä ja Pokedexiä.

Kun sitten ollaan lasten kanssa kävelty ympäri kylää useampana iltana jahtaamassa Pokemoneja ja kiertämässä Raideja sormet kohmeessa, ajattelin että äkkiäkös sitä neuloo aiheeseen sopivat lapaset käsiä lämmittämään. Minähän itse asiassa neuloin muutama vuosi takaperinkin Pokelapasia. Silloin siskon pojille. Ja silloin en vielä tiennyt pallojen "hierarkiasta" mitään. Tulin neuloneeksi peruspallot ja "great ball" eli upeepallo lapaset. Pelissähän on kuitenkin mukana myös Ultra ball, jolla on vieläkin parempi nappausteho. Tässä linkki peruspallolapasista kertovaan blogitekstiin "klik" ja upeepallot Instassa "klik"

Ja kun kaapin kätköistä löytyi valkoista, keltaista ja mustaa lankaa, niin ei muuta ku toimeen...






Lapaset sopivat nuorimmaisen käteen. Itse joudun vielä hetken hytisemään, taikka kulkemaan ihan vaan normi-sormikkaissa. Että sillai tällä kertaa...

lauantai 17. marraskuuta 2018

Neulotut polvisukat

Ettei nyt vaan tulisi tavaksi! Olin niin mielissäni kun sain teinille polvisukat neulottua, että neuloin heti seuraavaksi itelle kans. Nämäkin valmistuivat suht ripeästi (minun mittakaavassa). Kyllä se on vaan niin että mihin on into, niin semmoset hommat edistyy. Tässä projektissa erityistä iloa tuotti se, että käytetyt langat ovat marinoituneet minun lankavarastoissa ehkä noin kymmenen vuotta. Eli sain oikeesti vanhoja lankoja hyötykäyttöön.

Lanka on  Nallea ja sävyt tosiaan jostain kaukaa, olisko tuo sininen ollut joku farkku (vyötteitä ei ole enää tallessa), ja toinen väri on vaalea harmaa tai beige. Mallin pohjana on käytetty samaa ohjetta kuin edellisiin, eli Novitan "Tasapaino-polvisukka" ohjeesta on silmukat ja mitat katsottu. Suurella luovuudella sitten lisätty yläreunaan vähän valepalmikkoa :)

Ja kuten kuvista näkee, luonnonvalo tekee värille ihmeitä! Siis langan värille, miun koivet on ihan yhtä valkiat sisällä ja ulkona.







torstai 25. lokakuuta 2018

Ihan mahdottomat polvisukat

Olin aina ajatellut että minusta ei ole polvisukan neulojaksi. Arvelin että maltti ei riitä. Ja näinköhää jaksan seurata kavennusohjetta kun normisukka tulee suoraan takaraivomuistista puikoille ja puikoilta valmiiksi. Silti ajatus polvisukista on käynyt mielessä monesti, ja olen melkein jopa haaveillut että ehkä miekii joskus.

Tämän syksyn teemana minulla on ollut ruksia asioita valmiiksi to do -listoiltani. Lähinnä ne ovat liittyneet ulkoiluun ja liikuntaan, sillä siinä lajissa haaveita on useita. Ollaan käyty tutustumassa lasten kanssa Lemmenlaaksoon, kävin Tiirismaalla lenkkeilemässä ja ilmoittauduin pitkään polkujuoksukisaan ensi keväälle. Niistä enemmän "Retureippailee"-blogissani. Tästä projektista innostuneena, ja esikoiseni pyynnöstä, päätin yrittää polvisukkien neulomista.

Ostin lankaa ihan liikaa. Kaksiin sukkiin. En siis lukenut ohjetta etukäteen, ja ajattelin ilmeisesti että polvisukka tulee kirahville...Väri oli teinin päättämä, siksi helppo valinta. Lanka Novitan Nallea (että mahtuu kenkiin paremmin) ja ohjeeksi valitsin Novitan Tasapainosukan ohjeen "klik"

Ohjetta muokkasin vaan sen verran, että tein resorin jälkeen pienen pätkän valepalmikkoa. Teinin tilauksesta myös tämä muokkaus (jälkeenpäin se kyllä keksi että oikeestaan sukan etuosassahan olisi voinut kulkea palmikko koko matkalta...)

Mutta siis, sukka valmistuikin yllättävän nopeasti, ja kavennukset tekivät varren neulomisesta mielenkiintoisen kun piti edes vähän seurata miten homma etenee. Oikeestaan projekti oli tosi kiva. Seuraavat polvisukat lähtivät heti puikoille kun nämä pääsivät päättelyvaiheeseen.

Valmiit sukat teinin jalassa pihalla kuvattuna.




Ja samat sukat kuvattuna sisällä ja minun koivessa (joka on kokoa isompi kuin sukka). Väri näyttää ihan erilaiselta erilaisessa valossa. Mutta senhää työ tiesittekin jo itekin.






lauantai 3. helmikuuta 2018

Perhossukat

Vastaavat sukat tein ekan kerran puolitoista vuotta sitten. Linkki silloiseen tekstiin "tässä". Samassa jutussa on myös linkki  alkuperäiseen ohjeeseen.

Innostuin silloin ohjeesta, josta sai vähän muokkaamalla aika hauskan mallin aikaiseksi. Mallihan on kiva sellaisenaankin (yksivärisenä), mutta muokkaamalla sen kaksiväriseksi se on jotenkin vielä pirteämpi. Ja värivaihtoehtoja rajattomasti.

Tällä kertaa tein sukat Seiskaveikasta. Silmukkamäärä kuvion kohdalla 50, muuten 48. Omaan jalkaan sopivat tein, eli koko siinä noin 38,5. Malli on todella helppo ja nopea tehdä. Paljon helpompi kuin mitä voisi kuvitella.

Sukat pääsivät puikoilta jo aikaa sitten. On vaan tuo päivien valoisa aika mennyt muissa puuhissa, ja vasta nyt pääsin kuvaamaan sukat luonnonvalossa. Luntakin saatiin, kiitos siitä ilmatieteen laitokselle. Minulle kelpaa. Tykkään lumitöistä, pidän hiihtämisestä ja lumi tuo mukavasti valoa ja oikeaa talven tuntua.





Toimituksen huomautus: koivet on yhtä valkoiset ku edellisessä perhossukkakuvassa.... oli kesä tai talvi, näihin koipiin ei väri tartu ;) 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Lankatilinpäätös 2017

Retuperän lanka-inventaari on yleensä valmistunut hyvin pikaisesti vuodenvaihteen jälkeen - onhan materiaali heti inventoitavissa, eikä varastoarvoja tarvitse odotella talon ulkopuolelta. Varasto sijaitsee makkarin nurkassa (sivuvarasto toki sitten vielä eteisen kaapissa) ja työvoima löytyy omasta takaa.

Tällä kerralla inventaari sai kuitenkin odottaa muutaman viikon. Tällä välillä lanka ei lisääntynyt, vähentyi kyllä yksien (melkein kaksien) sukkien verran. Lanka siis vaihtaa paikkaa raaka-ainevarastosta joko henkilökunnan omaan käyttöön, tai lahjavaraston puolelle. Inventointi tehdään vain raaka-ainevarastoon.

Muutaman vuoden vertailutiedot kehiin, kuva nyssäköistä, ja avot, homma hoidettu.




Langan määrä per vuodenvaihde ei tietysti kerro vielä paljon mitään. Ainoastaan sen, kuinka paljon nurkissa pyörii materiaalia. Siitä ei tiedä minkä verran lankaa on kulkenut puikolta toiselle ja valmiiksi tuotteeksi. Paljonko tuli hankittua, ja paljonko valmistui. Jo muutaman vuoden ajan on tavoitteeni kuitenkin ollut pienentää varastoa, ei suinkaan kasvattaa. Siirtyä enemmänkin kohti "kädestä suuhun" tyyppistä varastonkiertoa.

Vuonna 2017 taisi valmistua ainoastaan sukkia, säärystimiä ja myssyjä. Ei kovin innovatiivista, mutta erittäin yksinkertaista. Ei myöskään kovin montaa paria tai kappaletta, omiksi tarpeiksi lähinnä. Joku huivi pääsi puikoille, mutta siellä se odottaa vieläkin päivää parempaa. Vaan mukavaa puuhaahan se on, puikkojen kilkuttaminen. Ja lankojen hypistely. Ja kyllä sitä vaan jonkinmoisella ylpeydellä pukee päällensä oman tekeleen. Tai pakkaa lasten luistinkassiin itse tehdyt villasukat. Niissä ei lue "Made in China" vaan "Hartauvella tehty ja jätetty muut hommat Retuperälleen siksi aikaa"