Marttailta virolaisen ruoan äärellä

Käsityöt etenevät hitaasti ja siihen on monta syytä. Olen nopeasti ja palavasti innostuvaa sorttia, ja siksi monella foorumilla mukana. Lisäksi urheilen - paljon. Ja käyn mie töissäkin, joka päivä. Melko rajallinen on siis käytettävissä oleva aika per intohimo :)

Yksi harrastuksistani on Marttailu, ja siitä bloggaaminenhan sopii tälle foorumille mainiosti. Marttailu on käsitöitä, kulttuuria, hyväntekeväisyyttä, osaamisen jakamista, sosiaalisia kontakteja ja kokkailua. Paljon muutakin, mutta vähintäänkin noita edellä mainittuja. Mäntsälän Marttojen touhuja pääset seurailemaan joko Facebookista https://www.facebook.com/mantsalanmartat/  tai nettisivuilta https://www.martat.fi/marttayhdistykset/mantsalan-martat-ry/

Olen ollut Mäntsälän Marttojen jäsen vuodesta 2014. Koska elän ruuhkavuosia, osallistun Marttailuun enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Lapsetkin olen ottanut mukaan silloin kun ohjelma on ollut sellainen että se muksujakin kiinnostaa (luontoon liittyvät teemat, askartelu ja kokkailu nyt ainakin).

Eilen oli yksi niistä Martta-illoista joihin mentiin porukassa. Mukana oli tällä kertaa vain keskimmäinen muksuista, vitosluokkalainen Anni. Illan ohjelmassa oli kokkailla virolaisia ruokia paikallisen koulun köksäluokassa pitkän linjan Martan, Anne Lempisen ohjauksessa. Paikalla oli 16 Marttaa, myö Annin kanssa varmasti vähiten kokeneita kokkeja porukassa.

Anni ja mie Riihiksen koulun köksäluokassa Marttailemassa

Anne oli valinnut illan ohjelmaan 8 erilaista ruokaa tai jälkiruokaa joita tehtiin kahden hengen tiimeissä. Anni sai valita meidän ruokalajin, ja yllätys yllätys, valinta osui jälkkäriin. Tehtiin siis meidän tiimissä talkkuna-rahkavaahtoa. Itse en ole koskaan pitänyt talkkunasta, eikä Anni ole sitä maistanut koskaan. Mutta, illan teemahan olikin opetella ja maistella uusia makuja.

Virolaisessa perinneruoassa on usein hapanmaitotuotteita, hapankaalia ja mm. talkkunaa

Nyt sai vetää Kamaa ihan luvan kanssa!

Vaahto oli nopeasti tehty. Kerman vatkaus, ainekset sekaisin ja nätisti esille. Hilloa koristeeksi. Anni sai hoitaa työn, minä toimitin valokuvaajan virkaa vieressä. Kun oma soosi oli saatu jääkaappiin odottamaan tarjoilua, kierreltiin Annin kanssa oppimassa muilta ryhmiltä miten hapankaalipadat, perunasalaatit ja rahkarieskat valmistuivat. Keittiössä kävi iloinen puheensorina kun Martat hääräsivät patojen ja kattiloiden äärellä.

Ruokailu aloitettiin hapankaalisosekeitolla. Aika kirpsakkaa oli, mutta kauniin väristä. Ehdin syödä annokseni ennen kuvaamista joten se jää nyt somettamatta... Seuraavana vuorossa olivat pääruoat ja salaatit. Lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti ja hapankaalipata. Ja rieskaa ohessa. Ihastuin erityisesti perunasalaattiin, jota en siis normaalisti syö koska en pidä perinteisestä perunasalaatista ollenkaan. Tämä versio oli kuitenkin oikein raikasta, eikä yhtään etikkaista. Samoin hapankaalipata oli oikein maistuvaa. Ei liian kirpeää, vaan juuri sopivasti topakkaa ja täyteläistä. Ja jos olisimme ehtineet hauduttaa sitä ohjeen mukaisen ajan (2-3 h) niin maku olisi varmasti vielä syventynyt. Ei paha ollenkaan.

Hapankaalipata porisee kattilassa - ei saa sekottaa kesken haudutuksen!

Hapankaalipata, lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti

Jälkkäri oli tietty se mitä meidän tiimi odotti eniten. Talkkuna-rahkavaahto oli yllättävän hyvää, sillä talkkuna ei maistunut liian voimakkaasti läpi. Toki Anni oli myös laittanut sokeria ohjeen mukaisen maksimimäärän. Ja kuningatarhilloa päälle, niin avot. Vaahdon lisäksi herkuttelimme aivan mahtavan kauniilla talkkuna-karpalo-raejuustokakulla!

Ihanan näköistä ja maukkaan makuista - nam!

Kyllä oli mahat killillään kun kotia lähdettiin. Vaikka kaikkia ruokia oli tehty pienet annokset, tuli syötävää reilusti kun jokaista vähän maistoi. Kuten arvata saattaa, yksitoistavuotias ei ihastunut ihan joka ruokaan.... mutta pystyi maistamaan kuitenkin. Illan aikana sovittiin että kotonakin saa kokkailla, ja muutakin kuin hapankaalia. Vaikka Martta olenkin, ei arkiruoan laittaminen ole ihan suosikkipuuhaani. Josko tuosta tyttärestä polvi paranisi ja mie pääsisin joskus töistä kotio lämpimän ruokapadan ääreen :)

Summa summarum, oikein mukava ilta oli taas, kuten Marttaillat yleensä ovat. Letkeää porukkaa, ja ihan mahdottomasti on sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tuossa ryhmässä. Aina sitä oppii jotain uutta kun käy Martta-kinkereillä.