sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pakkoneuloosi

Satu bloggasi eilen sivulleen  "elämän ja langan fiilistelyä" hienon kolumnin Keskipohjanmaalaisesta. Imuroin linkin myös omalle sivulleni, sen verran osuva se oli.

"Linkki kolumniin pakkoneuloosista klik"

Minulle pakkoneuloosi iski vuonna 2010, mutta oireet olivat toki nähtävissä jo vuosia aiemmin. Sukkia tuli talvessa kolmet kun edellisenä vuonna vain yhdet. Lankaa lähti kaupasta mukaan yhä useammin. Puikkorepertuaari laajeni, mukaan tuli myös pyöröjä.... äitiysloma ja pesänrakennusvietti olivat viimeinen niitti joka katkaisi kamelin selän. On se vaan ihana harrastus!

Kuvia lähihistoriasta yllä. Ehkäpä teen jonain päivänä tutkimusmatkan neuloosini alkuaikoihin asti ja muistelen hetken mitä matkan varrelle on mahtunut.

6 kommenttia:

  1. Tunnistin kyllä itseni tuosta kirjoituksesta. Mulla se "pakkoneuloosi" iski kyllä ihan ku salama kirkkaalta taivaalta :-D
    Ihana harrastus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. On hyvä tietää että jos into joku päivä vaan on pois, niin langat saa varmasti kaupaksi näillä neuloottisten foorumeilla :)

      Poista
  2. Eipä ole tuo pakkoneuloosi silti yhtään hassumpi hurahdus :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ei. Hyödyllistä, helppoa harrastaa (myös pienten lasten äitien), suht edullista, rentouttavaa ja visuaalisesti kaunista. Niin ja kehittää hermojen hallintaa. Neulo, pura, neulo, pura....

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta. Vuositolkulla muutamat sukat ja yksi villapaita, äitiysloma ja netti ja hupsista keikkaa tässä sitä ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netti. Sanos muuta. Ihana inspiraation ja ideoiden jakamisen foorumi. Jokos olet viihdyttänyt itseäsi Pinterestissä? Suosittelen :) Ihan hullusti ideoita pullollaan.

      Poista