Seitsemän kääpiön sukat

Olen neulonut hissuksiin pikkuisia junasukkia silloin tällöin kun siihen on intoa riittänyt. Junasukathan ovat maailmankaikkeuden parhaat sukat vauvoille ja taaperoikäisille, sillä sen lisäksi että ne lämmittävät jalkoja, ne myös pysyvät jalassa toisin kuin lähes kaikki muut sukat. Tämän käytännöllisen ominaisuuden lisäksi niiden neulominen on helppoa ja nopeaa. Junasukan tarina on ehkä monelle jo tuttu, mutta tarina ja ohje löytyvät täältä jos sitä kaipailet "linkki ohjeeseen"

Lopulta sukkia kertyi seitsemän paria, kaikki eri värisistä keränjämistä neulottuja. Lisäksi puikoilta pääsi yhdet valkoiset naistensukat. Kasassa oli siis sukat Lumikille ja seitsemälle kääpiölle 😊 Lapset auttoivat sukkien nimeämisessä kääpiöiden mukaan. 

Lanka on Lumikin sukissa Nallea ja varsi valepalmikkoa, kääpiöt saivat sukkia alpakasta ja merinovillasta sekä Nuhanenä ihan perus sukkalangasta. Sukan koko vähän vaihtelee sen mukaan minkä vahvuista lanka on, sillä kaikkiin kääpiösukkiin on käytetty samaa ohjetta (10 silmukkaa puikolla). 

Kuva kaapattu Suomalaisen nettisivuilta

Jos satu jatkuu, niin sukkia tarvitaan vielä ainakin pahalle äitipuolelle, joka on siis myös noita, sekä prinssille. Sillä välin kääpiösukat odottavat sopivia jalkapareja joita ne voisivat lämmittää. 

Vastuuvapauslauseke: toivon että kukaan ei loukkaannu sanasta kääpiö tässä yhteydessä. Sukkaprojekti on löyhästi yhteydessä tähän kuuluisaan ja perinteiseen lastensatuun, ja siksi tuota termiä käytän. Joskus aikanaan kun meidän muksut olivat vielä vahdittavassa iässä, arvottiin että kenen vuoro on jäädä kääpiöväijyyn. Tässäkin yhteydessä sanan tarkoitus on ollut positiivinen ja se on viitannut lapsen pieneen kokoon. 

Essin toivesukat

Molemmat meidän "pienet" saivat piirtää toivesukat jotka minä lupasin toteuttaa. Annin sukat valmistuivat joulukuulla, joten näihin luovuuden huippuihin sain kulumaan  melkein pari kuukautta... Yritin ensin perinteistä taktiikkaa, mutta huomasin nopeasti, että isot neliöt sukan varressa eivät toimi jos ne yrittää neuloa. Langanjuoksut jäävät liian pitkiksi, eikä maltti riitä tässä kohdin opettelemaan tekniikkaa jolla tuon vaivan saisi ohitettua. Purkasin siis ekan sukan ja aloitin alusta päättäen että aplikoin muutamia neliöitä varteen jälkikäteen. 

Purkaminen on minulle myrkkyä ja tarkoittaa yleensä että mielenkiintoni kyseiseen käsityöhön lopahtaa totaalisesti. Niin kävi myös nyt, ja siksi tämä projekti venyi luvattoman pitkäksi. No, ei tässä ole ollut kunnon talveakaan, joten Essi ei ole kovasti sukkien perään kysellyt.

Koska kuitenkin lupaus on lupaus ja se pidetään, ryhdistäydyin viikko sitten ja aloin tikutella näitä sukkia valmiiksi. Toisen sukan kohdalla jouduin jälleen purkuhommiin kun ajatuksissani unohdin neuloa valkoiset väliraidat keltaisten neliörivien väliin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin hinannut itseni sellaiseen päättäväisyyteen, että en vaipunut uudelleen parin kuukauden paussiin, vaan purkasin virhekohdan saman tien ja jatkoin oikealla ohjeella. 

Viimeiset päättelyt tein tänä aamuna (olen tänään arkivapaalla :)) ja kuvasin sukat ennen kuin Essi ehti kouluun. Fiilis jäi lopulta positiivisen puolelle, mutta lähinnä siksi että odotan jo kovin seuraavaa neuleprojektia, ei niinkään siksi että olisin vaikuttunut kätteni jäljestä. Essi kyllä tykkäs, ja sehän on pääasia.

Annin toivesukat

Innostuin alkusyksyn sukkahuumassa lupaamaan lapsille, että neulon heille toivesukat. Eli saivat piirtää haluamansa näköiset sukat jotka minä sitten neuloisin. Sukkahuuma on ollut koetuksella koska inhoan neuloa usealla värillä (langat solmussa koko ajan) ja lisäksi olen täyttänyt iltani taas kaikilla muilla menoilla ja neulominen on saanut odottaa.

Nyt kun saatiin Itsenäisyyspäivän kunniaksi pitkä viikonloppu, ja ilma oli sen sorttinen että ulkoilu ei houkutellut ihan niin paljon kuin yleensä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saattaa tämän projektin päätökseen ensimmäisten sukkien osalta. Eilen illalla valmistuivat Annin toivesukat ja tänään niitä kuvailtiin kun oli edes vähän päivänvaloa. Lanka Seiskaveikka.

Seuraavaksi puikoille pääsee kuopuksen luomus. Niissä onkin vain kahta väriä, ja kuviokin jotain muuta kuin raitaa. Josko ne täksi talveksi ehtisivät jalkaan... :)

Käyttösukkia syksyn viileisiin iltoihin

Aika kiva on ollutkin tänä syksynä taas puikkoja kilkutella. Ei niiltä mitään ihmeellistä ole valmiiksi tullut, ihan tavallisia käyttösukkia vaan. Mutta kun neulominen on jäänyt pitkäksi aikaa tosi vähiin, niin jaksaa taas innostua näinkin tavallisesta mallista.

Äiskä oli kysellyt justiin sellaisia tarpeeksi löysiä ja lyhytvartisia perus-sukkia jotka menisivät kotosalla kivasti jalkojen lämmikkeenä. Väriksi valitsin syksyisen kanervan ja pistin sukat tulemaan. Nopeastihan noita tekee kun ei ole mitään kummallisuuksia ohjeessa. Ja ohjekin on takaraivossa, sen verta perusmalli on kyseessä. Automatkalla Mummolaan (apukuskin paikalla) työ edistyi kivasti, ja sukat valmistuivat kyläreissun aikana.

Lankakerästä (Seiskaveikka) jäi paljon käyttämättä koska äiskän sukat olivat tosi lyhytvartiset ja kokoa 38-39. Loppukerästä tein sukat omalle kuopukselle. Olin epävarma riittääkö kerästä varmasti kahteen sukkaan, siksi neuloin kärkiin vähän valkoista lisäksi. Lopulta kerä olisi riittänyt, mutta eipähän tuo haittaa, valkoinen piristää oikeestaan ihan kivasti tuota perusmallista sukkaa.

Nämä sukat tulivat siis yhdeksänvuotiaan jalkaan. Kokoa noin 35-36.

Kausisukkia neuleiden yössä

Puikoilta on päässyt jälleen kerran tuttua ja turvallista villasukkaa tutusta ja turvallisesta seiskaveikasta. Resorii ja ainaoikeeta. Koko turvallinen 38 ja varsi perinteisen mittainen. Oisko ne sellaisia lohtukutimuksia joilla ylläpidetään arjen muiden kiireiden keskellä edes jonkintasoista muistikuvaa siitä miten puikkoja käytetään? :)

Löytyi lankalaatikoista kerä sinivalkoista pätkävärjättyä, ja kaupasta tarttui mukaan muutama kerä retroväristä sukkalankaa. Niistä tuli kausisukat syksy ja talvi. Syksysukat sain valmiiksi toissapäivänä Lentävän Lapasen neuleiden yössä.

Vielä paistaa aurinko, mutta ilmassa on jo syksyn tuntua.

Syksyn värejä sukissa, malli tuttu ja turvallinen.

Pihatyöt jäivät tänäkin kesänä retuperälleen...

Lapasen neuleiden yöt ovat legendaarisia neuloottisten ihmisten kokoontumisajoja jossa puikot kilkkaa ja kuulumisia vaihdetaan niin että vielä kotonakin korvat soi. Sen lisäksi että neuletyöt edistyvät kun ollaan asian äärellä, tulee tavattua tuttuja ja tuntemattomia jotka jakavat saman harrastuksen. Illan mittaan voi herkutella kahvion mahtavilla herkuilla tai suolaisilla paloilla. Aina on lisäksi ollut tarjolla jokin ohjelmanumero tai esittely. Tällä kertaa se oli Neulekekkerit -kirjan esittely kirjoittajan toimesta. Kiitokset näistä tapahtumista Lentävälle Lapaselle ja Tainalle ja Tarjalle! Tässä linkki putiikin sivuille ja sen tarinaan "Lentävän Lapasen tarina".

Puikot kilkkaa ja lankakerät ympärillä inspiroivat uusiin projekteihin.

Lapanen löytyy Järvenpäästä ja siellä voi käydä kahvilla ja neulomassa.

Pihalla on maalattu kestomatto. Sade pesee ja huuhtelee.

Kirjan esittely kirjoittajan, Veera Jussilan toimesta.

Ei lopu lanka kesken näissä kekkereissä.

Värit ku karkkikaupassa. Inspiroivaa.

Talvisukat valmistuivat jo vähän aiemmin. Niistä ei oikeastaan ole mitään kummalisempaa kerrottavaa. Perussukat. Totuuden nimissä minun silmissä kauniimmalta näyttää tasaraita kuin nämä nykyään niin suositut sekaraita - epämääräliukuväri - sekamelskasukat. Kerä näyttää tosi kauniille, mutta lopputulos on minun silmään vähän levoton. Vaikka olen extrovertti innnostuja, niin sukkaraidan pitää  olla järjestyksessä :)

Kohta on taas pakkasta ja jäätä. Pikkuiset lumihiutaleet laskeutuvat maahan.

Ne pihatyöt... vaihtuvat talvella lumitöihin.

Hengitä syvään, rentoudu, ja anna talven tulla. Tulet takkaan ja puikot töihin.

Puikoilla on jo seuraava projekti. Siitä lisää sitten kun on valmista. Siinä saattaa mennä viikko, tai sitten siinä voi mennä kaksi kuukautta. Kuka näistä tietää. Tarkoitus on rentoutua ja fiilistellä puikot kourassa, ei suinkaan stressata työn edistymisestä. Jätetään ne tulostavoitteet muille foorumeille.

Mukavaa neulesyksyä sullekin!

Martat Tupperwaren äärellä

Kun Martat ovat TW:n äärellä niin silloin ei katsota Salkkareita, vaan ollaan Tupperwarekutsuilla. Tämän illan teemana oli siis arkea helpottavat ja toiminnallisuudellaan ällistyttävät astiat. Illassa toimi esittelijänä Kolehmaisen Miia, jonka satun tuntemaan muistakin ympyröistä. Miia on ihanan iloinen pakkaus hersyvää naurua ja positiivisuutta :) Kiitos Miia kivasta esittelystä!

Tupperi-illassa oli kutimukset mukana, mutta sukka ei juuri edistynyt koska esittely oli niin mukaansatempaava.

Kynät sauhuavat tilauslomakkeilla kun Martat varaavat Tuppereita.

Olen saattanut joskus mainita että en ole erityisen innokas kokkailija taikka varsinkaan leipoja. Tupperikutsuilla olen käynyt (sukulaisille silloin mieliksi ollakseni) joskus noin 15 vuotta sitten. Lähdin kuitenkin avoimin mielin tutustumaan tämän kevään mallistoon, joskin arvelin että en sieltä mitään tarvitse.

Miia on itsekin uus-Tupperilainen eli innostunut tuotteista piiiitkän ajan jälkeen uudestaan kuullessaan mitä sarjalla on nykyään tarjota vaikkapa kiireiselle perheenäidille. Luen itsenikin tuohon kategoriaan. Ruoka pitäisi saada arkena vauhdilla ja helposti pöytään. Juurikin tuon syyn takia minua kiinnosti erityisesti mikrovuoat, joissa pataruokakin valmistuu hetken hurauksessa.

Minun on edelleen vaikea uskoa että muovia tai silikonia voi oikeasti käyttää uuniruokien valmistamiseen. Tiedän että voi (siihen soveltuvaa muovia), mutta aina vaan se tuntuu niin kummalliselta. ...Sulatin kerran lapsuudessani vahingossa muovikipon kuuman levyn päälle ja pelästyin pahanpäiväisesti, liekö siitä jäänyt jonkinasteinen trauma.... Astiat, joita tilasin, ovat juurikin muovia, kestävät 250 astetta uunissa, mikrokypsennystä ja pakastamista. Lisäksi astian ja kannen muotoilu on suunniteltu siten että ruoka pysyy mehevänä ja kypsyy nopeasti. Konepestäviä. Hmm, liian hyvää ollakseen totta?

Vain murto-osa valikoimasta oli näytillä.

Viipaletta, silppua, säilytystä, kypsennystä, pakastusta, mukaan pakkaamista. Kaikkeen on välineet.

Minun tilauslomakkeelleni päätyi UltraProta ja EasyDelightia. Kurkkaa linkeistä esittelyt. Odotan kovasti että saan tilaukseni perille ja pääsen testaamaan näitä ihmevempaimia tositoimissa. Ehkäpä innostun siitä jopa jotain kommenttia tänne postailemaan.

Summa summarum: Marttailta oli jälleen kerran oikein mukava, ja oli kiva kuulla minua kokeneempien kokkailijoiden kiitoksia näistä tuotteista. Porukkaan saatiin tutustumiskäynnille tänään potentiaalinen uusi Martta. Minä opin uutta. Keli ulkona huusi pyöräilemään pitkistä, mutta tänään pyörä pääsi kuskaamaan minua vain Marttareissulle.

Palmikkosäärystimet

Ehdinpäs saada nämä valmiiksi ennen kesää! Itse asiassa säärystimet valmistuivat jo maaliskuun puolivälissä, mutta ovat jääneet kuvaamatta ja kirjaamatta somen syövereihin. Tänään kun takatalvi helli meittiä täällä Etelä-Suomessakin räntäsateella, tuntui loogiselta nykäistä säärystimet paikoilleen iltalenkille lähtiessä nilkkoja ja pohkeita lämmittämään.

Lanka Novitan Nallea, ja ohje muokattu taas Novitan Tasapainosukka -mallista, kuten aika monet edelliset pitkävartiset villasukat jotka puikoiltani ovat päässeet.

Polvelle eksynyt irtohius ei kuulunut kuvaussuunnitelmaan...

Lenkille lähdössä. Luvassa räntäsadetta. Säärystimet nilkkojen ja pohkeiden lämmikkeenä.

Maa on kuiva ja sula. Räntäsade alkoi noin 30 min. tämän kuvan ottamisen jälkeen kesken lenkin.

Muutama otos ennen lenkkiä...

Virallinen villasukka-kausi on uhkaavasti tekemässä loppuaan. Onneksi me viluvarpaiset viihdymme villasukissa myös kesällä. ja hyvin ilmastoidussa tilassa niitä pystyy neulomaankin vaikka kesä meille helteitä heittäisikin.

Martan vuosi 2019

Tässä tapauksessa on Mäntsälän Martan vuosi kyseessä. Kaikki Marttayhdistykset tekevät toiminnastaan omannäköistä, vaikka toki pääpiirteet ovat samanlaiset. Tutustutaan asioihin, opitaan uutta, verkostoidutaan, tehdään hyvää ja jaetaan iloa ja osaamista myös muille.

Minähän itse ajattelin joskus aikanaan että Martat on jotain minulle kaukaista ja ylevää. Jotain jossa ommellaan essuja ja leivotaan karjalanpiirakoita. Jotain mitä minä en osaa enkä opi. Että eihän sinne kehtaa tällainen tavallinen nuori nainen mennä mukaan kun en ole yhtään kultturelli ja ruokabravuuri on makaronilaatikko.

Oikeessa olin, osin. Martat tekevät ylevää työtä muiden auttamiseksi. Esim. veteraanikahvituksia ja keräyksiä, vammaistyön tukemista ja uusien äitien "sukittamista". No jos et ole koskaan ajatellut että villasukan kantapään kutominen on ylevää, niin muuta mielesi. Kyllä se voi olla ylevää kun sukka aikanaan tulee hyvää käyttöön omalle perheellesi, tai vaikka sinne synnärille tuoreelle äidille. Tai veteraanin varpaita lämmittämään. "klikkaa tästä sukkajuttuun" Ja kahvitukset on ihan mahtava tilaisuus verkostoitua, olla avuksi (kaikki osaa kaataa kahvia kuppiin, jopa minä) ja saada vatsansa täyteen rääppiäisiä :) "klikkaa tästä kahvitusjuttuun" Niitä karjalanpiirakoitakin on tullut Martoissa tehtyä. Siis oikeesti. Kun on hyvä opettaja ja avoin mieli niin lopputulos ei voi olla muuta kuin herkullinen "klikkaa tästä katsomaan karjalanpiirakoita" Nuoret ja vanhat ja lapset ja lapsenmieliset ovat tervetulleita mukaan, eikä kukaan minuakaan moittinut kun kummastelin että mitens ihmeessä tuo Marttahuivi tulee kaulalle taitella. Siinä olin siis väärässä kun jahkailin sovinko porukkaan. Oli tosi helppoa sujahtaa mukaan toimintaan.

Aiheeseen palatakseni... viime keskiviikkona oli Mäntsälän Marttojen vuosikokous, jossa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtaja, käytiin läpi viime vuoden tapahtumat ja tilit, ja hallitus esitteli toimintasuunnitelman. Kuka on järjestöissä mukana ollut niin tietää vuosikokoukset. Tilaisuus jossa aina kirkastuu mieliin että ollaanhaa myö saatu ihan tosi paljon aikaseksi vuodessa!

Vanha hallitus jatkaa, uusi puheenjohtaja saatiin. Marjut on hoidellut puheenjohtajan hommia kuusi vuotta hyvinkin tiiviisti, joten oli hienoa että porukasta löytyi jatkaja, ja Marjut pääsee välillä ottamaan Marttailun vähän rennommasta näkökulmasta. Raija lupautui vetämään meidän porukkaa seuraavan kaksivuotiskauden. Marttaväki lupautui kaikki osaltaan jelppimään talkoohengellä siinä missä kenenkin vahvuudet ovat. Mie olen vältellyt luottamustoimia, kun olen niin moneen nokkani työntäny että ei meinaa aika vuorokaudessa välillä riittää. Enkä haluaisi tehdä töitäni puolihuolimattomasti. Vaan näitä somehommia mie teen muutenkin paljon, ja ne on minulle luontevia. Lähdin siis mukaan Marttojen mediaryhmään, ja lupasin välillä kuvata ja postailla Marttakuulumisia kaiken kansan ihmeteltäväksi. Että kannan korteni kekoon minulle parhaiten sopivalla tavalla. Ja silloin kun inspiraatio iskee ja aika riittää.

Kuva napattu Marttojen Facebookista. Kuvassa Marjut Jokinen ja Raija Laakso. Eksä ja uusi PJ. 

Ja mitä tulee tämän vuoden ohjelmaan niin siitä seuraavaksi yhteenveto ja muutama kommentti.


Kevään ohjelma:

16.1. Omaishoiva-toiminta
30.1. Poikkeusolojen ruokahuolto
9.2. Teatteriretki Helsinkiin
13.2. Virolaisen ruoan ilta "klikkaa tästä kertovaan juttuun"
27.2. Vuosikokous
13.3. Silmälasien uusi elämä
27.3. Kirjojen vaihtoilta ja oma lempikirja
10.4. Kakkukoristeet
24.4. Tupperwaren monet mahdollisuudet
27.4. Kansallinen veteraanipäivä
8.5. Opastettu bussikierros Helsingissä
22.5. Puutarhan betonikoristeet
11.6. Kesäretki Tampereelle

Syksyn ohjelma:

11.9. Tutustuminen Hviträskiin
25.9. Jutustelu- ja kuvailta
9.10. Käynti Novitan tehtaalla
23.10. Käsityöilta
6.11. Voileipäkakut
27.11. Pikkujoulut Sälinkään kartanolla
8.12. Joulumyyjäiset

Kovasti selattu ja reissussa jo kurttuja saanut vuosiohjelma kulki mukana neulekassissa. Olin aatellu neuloa säärystintä vuosikokouksessa, mutta ohjelma vei mukanaan ja säärystimeen ei tullut yhtään silmukkaa lisää. 

Ihan hitsisti siis taas ohjelmaa, ja kaikenmoista sellaista. Käsityö- ja ruokapuolen aiheet ovat minulle lähinnä sydäntä ja yritän järjestellä omat menot sillai että pääsen ainakin niihin mukaan. Ai että tuo Novitan vierailu kutkuttaa jo nyt! Ja joka vuosi annan itselleni mahdollisuuden tutustua johonkin minulle vieraampaan, olkoon se sitten museota taikka teatteria, taikka mitä vaan muuta josta voin oppia ja innostua.

Tämä kaikki ja mahtava seura ja jäsenistön elämänkokemus kaupan päälle. Sitä on Martan vuosi Mäntsälässä tänä vuonna. Jäsenmaksu kilahti justiin postin mukana ja se taisi olla 40 euroa. Sillä rahalla tulee jäsenyyden lisäksi Marttalehti kotiin kannettuna useamman kerran vuodessa. Teemaillat ja tapahtumat ovat pääsääntöisesti Martoille ilmaisia. Pidemmät reissut ja teatterimatkat ovat yhdistyksen tukemia, ja Martat pääsevät niille mukaan hyvin edukkaaseen hintaan. Marttojen ystävät ovat tervetulleet mukaan jos tila riittää. Heiltä reissumaksu hieman oman porukan maksua korkeampi. Tämä on siis harrastus johon pääsee pienellä rahallisella panostuksella mukaan ja joka mahdollistaa suuren sydämen käyttämisen oman itsen ja monen muun eduksi.

Summa summarum, mielenkiintoinen Marttavuosi edessä jälleen kerran. Tervetuloa mukaan!

Marttailta virolaisen ruoan äärellä

Käsityöt etenevät hitaasti ja siihen on monta syytä. Olen nopeasti ja palavasti innostuvaa sorttia, ja siksi monella foorumilla mukana. Lisäksi urheilen - paljon. Ja käyn mie töissäkin, joka päivä. Melko rajallinen on siis käytettävissä oleva aika per intohimo :)

Yksi harrastuksistani on Marttailu, ja siitä bloggaaminenhan sopii tälle foorumille mainiosti. Marttailu on käsitöitä, kulttuuria, hyväntekeväisyyttä, osaamisen jakamista, sosiaalisia kontakteja ja kokkailua. Paljon muutakin, mutta vähintäänkin noita edellä mainittuja. Mäntsälän Marttojen touhuja pääset seurailemaan joko Facebookista https://www.facebook.com/mantsalanmartat/  tai nettisivuilta https://www.martat.fi/marttayhdistykset/mantsalan-martat-ry/

Olen ollut Mäntsälän Marttojen jäsen vuodesta 2014. Koska elän ruuhkavuosia, osallistun Marttailuun enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Lapsetkin olen ottanut mukaan silloin kun ohjelma on ollut sellainen että se muksujakin kiinnostaa (luontoon liittyvät teemat, askartelu ja kokkailu nyt ainakin).

Eilen oli yksi niistä Martta-illoista joihin mentiin porukassa. Mukana oli tällä kertaa vain keskimmäinen muksuista, vitosluokkalainen Anni. Illan ohjelmassa oli kokkailla virolaisia ruokia paikallisen koulun köksäluokassa pitkän linjan Martan, Anne Lempisen ohjauksessa. Paikalla oli 16 Marttaa, myö Annin kanssa varmasti vähiten kokeneita kokkeja porukassa.

Anni ja mie Riihiksen koulun köksäluokassa Marttailemassa

Anne oli valinnut illan ohjelmaan 8 erilaista ruokaa tai jälkiruokaa joita tehtiin kahden hengen tiimeissä. Anni sai valita meidän ruokalajin, ja yllätys yllätys, valinta osui jälkkäriin. Tehtiin siis meidän tiimissä talkkuna-rahkavaahtoa. Itse en ole koskaan pitänyt talkkunasta, eikä Anni ole sitä maistanut koskaan. Mutta, illan teemahan olikin opetella ja maistella uusia makuja.

Virolaisessa perinneruoassa on usein hapanmaitotuotteita, hapankaalia ja mm. talkkunaa

Nyt sai vetää Kamaa ihan luvan kanssa!

Vaahto oli nopeasti tehty. Kerman vatkaus, ainekset sekaisin ja nätisti esille. Hilloa koristeeksi. Anni sai hoitaa työn, minä toimitin valokuvaajan virkaa vieressä. Kun oma soosi oli saatu jääkaappiin odottamaan tarjoilua, kierreltiin Annin kanssa oppimassa muilta ryhmiltä miten hapankaalipadat, perunasalaatit ja rahkarieskat valmistuivat. Keittiössä kävi iloinen puheensorina kun Martat hääräsivät patojen ja kattiloiden äärellä.

Ruokailu aloitettiin hapankaalisosekeitolla. Aika kirpsakkaa oli, mutta kauniin väristä. Ehdin syödä annokseni ennen kuvaamista joten se jää nyt somettamatta... Seuraavana vuorossa olivat pääruoat ja salaatit. Lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti ja hapankaalipata. Ja rieskaa ohessa. Ihastuin erityisesti perunasalaattiin, jota en siis normaalisti syö koska en pidä perinteisestä perunasalaatista ollenkaan. Tämä versio oli kuitenkin oikein raikasta, eikä yhtään etikkaista. Samoin hapankaalipata oli oikein maistuvaa. Ei liian kirpeää, vaan juuri sopivasti topakkaa ja täyteläistä. Ja jos olisimme ehtineet hauduttaa sitä ohjeen mukaisen ajan (2-3 h) niin maku olisi varmasti vielä syventynyt. Ei paha ollenkaan.

Hapankaalipata porisee kattilassa - ei saa sekottaa kesken haudutuksen!

Hapankaalipata, lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti

Jälkkäri oli tietty se mitä meidän tiimi odotti eniten. Talkkuna-rahkavaahto oli yllättävän hyvää, sillä talkkuna ei maistunut liian voimakkaasti läpi. Toki Anni oli myös laittanut sokeria ohjeen mukaisen maksimimäärän. Ja kuningatarhilloa päälle, niin avot. Vaahdon lisäksi herkuttelimme aivan mahtavan kauniilla talkkuna-karpalo-raejuustokakulla!

Ihanan näköistä ja maukkaan makuista - nam!

Kyllä oli mahat killillään kun kotia lähdettiin. Vaikka kaikkia ruokia oli tehty pienet annokset, tuli syötävää reilusti kun jokaista vähän maistoi. Kuten arvata saattaa, yksitoistavuotias ei ihastunut ihan joka ruokaan.... mutta pystyi maistamaan kuitenkin. Illan aikana sovittiin että kotonakin saa kokkailla, ja muutakin kuin hapankaalia. Vaikka Martta olenkin, ei arkiruoan laittaminen ole ihan suosikkipuuhaani. Josko tuosta tyttärestä polvi paranisi ja mie pääsisin joskus töistä kotio lämpimän ruokapadan ääreen :)

Summa summarum, oikein mukava ilta oli taas, kuten Marttaillat yleensä ovat. Letkeää porukkaa, ja ihan mahdottomasti on sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tuossa ryhmässä. Aina sitä oppii jotain uutta kun käy Martta-kinkereillä.