Essin toivesukat

Molemmat meidän "pienet" saivat piirtää toivesukat jotka minä lupasin toteuttaa. Annin sukat valmistuivat joulukuulla, joten näihin luovuuden huippuihin sain kulumaan  melkein pari kuukautta... Yritin ensin perinteistä taktiikkaa, mutta huomasin nopeasti, että isot neliöt sukan varressa eivät toimi jos ne yrittää neuloa. Langanjuoksut jäävät liian pitkiksi, eikä maltti riitä tässä kohdin opettelemaan tekniikkaa jolla tuon vaivan saisi ohitettua. Purkasin siis ekan sukan ja aloitin alusta päättäen että aplikoin muutamia neliöitä varteen jälkikäteen. 

Purkaminen on minulle myrkkyä ja tarkoittaa yleensä että mielenkiintoni kyseiseen käsityöhön lopahtaa totaalisesti. Niin kävi myös nyt, ja siksi tämä projekti venyi luvattoman pitkäksi. No, ei tässä ole ollut kunnon talveakaan, joten Essi ei ole kovasti sukkien perään kysellyt.

Koska kuitenkin lupaus on lupaus ja se pidetään, ryhdistäydyin viikko sitten ja aloin tikutella näitä sukkia valmiiksi. Toisen sukan kohdalla jouduin jälleen purkuhommiin kun ajatuksissani unohdin neuloa valkoiset väliraidat keltaisten neliörivien väliin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin hinannut itseni sellaiseen päättäväisyyteen, että en vaipunut uudelleen parin kuukauden paussiin, vaan purkasin virhekohdan saman tien ja jatkoin oikealla ohjeella. 

Viimeiset päättelyt tein tänä aamuna (olen tänään arkivapaalla :)) ja kuvasin sukat ennen kuin Essi ehti kouluun. Fiilis jäi lopulta positiivisen puolelle, mutta lähinnä siksi että odotan jo kovin seuraavaa neuleprojektia, ei niinkään siksi että olisin vaikuttunut kätteni jäljestä. Essi kyllä tykkäs, ja sehän on pääasia.