Ruotsin värit! Sanoi minun teini-ikäiseni kun näki nämä neuleet työn alla. Ruotsin värit sanoi myös aviomieheni kun esittelin ihanaa merinovillaista lankaa ja nirkkoreunusta. No, olkoon sitten Ruotsin värit. Vaikka sininen on kyllä petrooli...Nii.
Minä en ajatellut Ruotsia kun aloitin työn. Ajattelin kokeilla nirkkoreunaa lapaseen. Olen kerran aiemmin tätä tekniikkaa testannut, mutta silloin en lämmennyt sille juurikaan.
Nirkkoreunan ohje: neulo 9 krs (tai haluamasi määrä krs), *langankierto puikolle, ylivetokavennus*, toista *-* koko krs, neulo 9 krs (tai sama määrä kuin ennen reikäriviä). Käännä alareuna sisäpuolelle reikärivin kohdalta ja neulo aloitusreuna kiinni puikoilla oleviin silmukoihin.
Ja sitten kantapään kautta opittu käytännön vinkki nro 1. Poimi huolellisesti ja tasaisesti silmukat jotka neulot puikoilla olevien kanssa yhteen. Jos lintsaat niin kiero tulee. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...
Lapanen nro 2 onnistuikin sitten jo hyvin.
Toinen asia jota opettelin, ja joka itse asiassa onnistui heti ja sai minut innostumaan oli kirjonta neuleen päälle. Olin kuvitellut että en osaa jäljitellä silmukoita, mutta osaanhan minä kun saan hyvät ohjeet. Ja se oli kivaa! Ohje on kirjasta Neulojan niksit.
Kolmas asia joka oli uutta, oli lappukaulurin ohje. Helppo kuin mikä. Ohjeen bongasin
Koukuttamon sivuilta. Sovelsin vaan ohjeen omalle, hieman ohuemmalle langalleni sopivaksi.
Käytännön vinkki nro 2: älä usko sokeasti ohjeeseen vaan luota itseesi. Vaikka ohjeessa on sama määrä silmukoita joustimessa kuin kaulurissa, niin minun kaulurini joustin on lörppö. Osasin näin ounastella, mutta en sitten soveltanut vaan tein ohjeen mukaan.
Mutta joo, tuli pirteä Ruotsin värinen setti neulottua ja opittua samalla useampi uusi juttu. Nirkko ei vieläkään ole suosikkini, mutta ehkä taas hetken muistan miten se kannattaa tehdä.