Marttasukkia

Treenailin taas loopilla sukkaprojektia. Kolmen ja puolen pyöröllä tikuttelin marttasukan tulemaan. Hyvin onnistui perussukka ilman apupuikkoakin nyt kun olen ymmärtänyt tekniikan. Ihan ässää kun ei tarvitse pelätä reissussakaan että puikot tippuu ja silmukat purkautuu.

Lankaa meni ekaan sukkaan 47 g ja kerällä on 55 g jäljellä. Mitenköhän käy, pysyykö käsiala samana ja riittäkö lanka....

Kuva on vähän suttuinen, mutta diipa daapa. Mietitään niitä sitten kun aletaan harrastaa valokuvausta :)

2/3 valmiina

En mä mikään suorittaja ole, mutta kuten sanottu, kilpailuviettini pakottaa minut tarttumaan härkää sarvista kun olen niin luvannut tai päättänyt. Tänään valmistui siis kaksi kolmesta luvatusta projektista.

Ensi töikseni tänä aamuna (siis ennen aamukahvia!) kaivoin esille keskeneräiset työt. NE keskeneräiset joiden kohtalon lupasin päättää. Kaikki muut meni purkuun ja hävitykseen, mutta revontuli sai vielä toisen mahdollisuuden. Mittailin ja tuumailin, jaoin parille pyörölle että sain tolkun mallista ja siihen uponneista virheistä, tuumailin taas, ja päädyin siis säästämään. Nyt se pitäisi enää neuloa loppuun.

Kahvimukin äärellä googletin apteekkarin kaappeja ja lasagnereseptejä. Ja avot, kotosalta löytyi kaikki mitä itse tehtyyn lasagneen tarvitaan. Se koitos valmistui juuri äsken ja hyvää oli! Resepti oli kopioitu täältä:

 Kotikokin lasagneresepti

Ainekset porisevat hellalla. 

Koko komeus kasattuna uunia varten

Lasagne valmis - syömään!

Haasteen paikka

Kierrän yleensä kaukaa kaikki nettihaasteet ja yleiset tempaukset. Tänään sain kuitenkin haasteen jossa haistoin mahdollisuuden ryhdistäytyä itsekin ja siksi siihen ilolla lähdin. Haaste tuli lähipiiristä, neulonta- ja marttakaverilta blogista http://lankaaja.blogspot.fi

1. Valitse kolme roikkuvaa asiaa ja hoida ne. Asiat voivat olla mitä tahansa suuruusluokkaa. Pääasia, että ne ovat jostain syystä jääneet tekemättä ja ehkä vaivaamaankin.

2. Kerro niistä ja mainitse myös, keneltä olet haasteen saanut.

3. Haasta muita, jos tuntuu siltä.

Asia numero 1 jonka hoidan, on käydä nämä keskeneräiset työt läpi ja purkaa tai tehdä ne lopuun. Eniten alla olevassa kasassa vaivaa Nalle langasta jo aika pitkälle kilkuteltu Revontuli, johon on into lopahtanut totaalisesti. Siinä on virhe ja se on ärsyttävän levottoman näköinen. Taidan luovuttaa sen kanssa. Luovuttaminen on helpompaa nyt kun en ole kilkutellut sitä aikoihin.

Asia numero 2 on hommata keittiön kuivatarvikekaappiin ulosvedettävä mekanismi. Tämä on ollut harkinnassa ja työn alla jo pari vuotta. Joo, en harrasta sisustusta... Sama mekanismi tulisi myös lautaskaappiin. Menee arjessa hermo kun siirtelee lautaspinoja edestä että saa kulhot takaa. Ja jauhokaapin peränurkkaan unohtuu ihmeellisiä asioita. Löysin sieltä pari päivää sitten viisi tomusokeripakettia - enkä edes leivo....

Myös asia numero 3 menee keittiömaailmaan. Teen elämäni ensimmäisen itsetehdyn lasagnen. Olen toki tehnyt kaupan valmispaketeista lasagnea, mutta en koskaan itse alusta asti. En ole koskaan uskonut sitä legendaa että "se on oikeesti tosi helppoo ja nopeeta tehdä itse"

Ruoanlaitto on aina ollut minulle jotakin mitä on pakko tehdä. Arkisin kerran päivässä ja viikonloppuisin kahdesti päivässä. Muksuille. Jauhelihaa. Perussettiä. Ei liian tulista. Kuitenkin maittavaa ja terveellistä. Yksi syy liittyä marttoihinkin oli se, että josko sieltä saisi jonkun aivopesun ja innostuisi kokkaamaan....

Kiitokset siis haasteesta, nyt minussa asuva kilpailuvietti hoitaa loput :)

Ai niin, en haasta suoraan muita ja samalla haastan kaikki jotka sivulleni eksyvät. Tässä on hyvä mahdollisuus saattaa tekemättömiä töitä loppuun!

Valmista tuli!

Nynne tuli valmiiks - mun eka sukat varpaasta varteen loopilla ja tiimalasikantapäällä! Hauska projekti oli, otan varmasti uusiksi jossain välissä. Hienoisia haasteita oli kantapään kanssa, mutta voin sanoa että kantapää nro 2 oli jo huomattavasti parempi kuin kantapää nro 1. Eli toivoa on että teknisen taidon kasvaessa myös jälki paranee. Tällä kertaa jouduin hieman harsimaan pahimpia kukkuluuruukohtia...

Edelleen olen erityisen tyytyväinen näiden sukkien istuvuuteen! Se on ihan huippua! Istuvuuden takana vaan on nolo tarina - sukat oli alunperin ajateltu kuusivuotiaalle tyttärelleni ja silmukat arvioitu sen mukaan. Koska käytin tälle Regia sukkalangalle kolmosen pyöröä, niin valitulla silmukkamäärällä sukista tulikin minun jalkaani sopivat :) Huomasin tietysti asian jo alkuvaiheessa, mutta en sitten lopulta asiaa kovasti surrut vaan otan ne ilolla omiin jemmoihini.

Elämä on parasta itse tehtynä

Rupesin sitten Marttailupuuhiin viime vuoden lopulla. Ajattelin ensin, että pikkuruisen jäsenmaksun hinnalla saan mielenkiintoisen Marttalehden ja thats it.

Vaan touhu vie mukanaan. Tämä vuosi on täynnä mielenkiintoisia reissuja ja teemailtoja, mukana on muutama kaveri meidän neulontaporukastakin ja Marttojen mukana voi osallistua hienoihin tempauksiin. Tänä vuonna neulotaan mm. sukkia nuorisolle. Voin siis yhdistää rakkaan neulontaharrastuksen, hyväntekeväisyyden ja lankavaraston supistelut samaan nippuun :) Niin ja tutustua uusiin mukaviin ihmisiin.

Linkki Marttojen sukkatempaukseen: Marttojen sukkatempaus

Kandee käydä tutustumassa toimintaan - ja  varautua iloiseen yllätykseen :)

Varpaista varteen loopilla

Nyt se tapahtuu! Pyöröltä tulee sukka varpaista varteen ja ihan uudella kantapäällä! Siis minulle uudella. Lanka on herkullisen värikäs Regia Fluormania ja puikko kolmosen hiilikuitu 100 sentin mitalla. Asiaa!

Vartta vaille eka sukka valmis ja seuraava tulee jo melkein itestään. Kantapäätekniikka vaatii vielä lisäharjoitusta, tuli meinaan muutama reikä matkaan kun minä ja ohje ei ymmärretty toisiamme täydellisesti...

Istuu kuin hanska!

Ompelukoulu

Jos vaan olis tila ja aika!

Pitkäaikainen haaveeni - yksi niistä - on oppia ompelemista. Olen siinä avuttoman huono. Asia tuli joskus neulontaporukassa puheeksi ja sieltä sainkin vinkin surffata osoitteeseen: Pussukkaohje. Blogissa neuvotaan kuvien kera ja "for dummies" tyyppisesti vuorellisen ja vetoketjullisen pussukan ompeluvaiheet. Kiitokset vinkistä asianosaiselle taholle ja tietty myös alkuperäisen tiedon lähteille. Näillä ohjeilla sain ommeltua oheisen pussukan.

Ilman ohjetta ei olisi kyllä taipunut vuori paikoilleen. No, totuuden nimissä, kyllä tuosta voi vielä parantaa, mutta alkuun on päästy. Jos olisin kässäope, niin antaisin arvosanaksi 8. Työn jäljestä seiskapuol ja innokkaasta asenteesta loput :)