sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Vaihtoraitasukka

Nämä sukat ovat hautuneet mielessä pitkään (pitkään hautuivat muuten puikoillakin...). Mutta siis, joskus viime talvena tai keväänä kun meidän nuorimmainen oli vielä eskarilainen, ja odottelin aamulla tarhan eteisessä että lapsi saa riisuttua ulkovaatteet, osui silmiini yksinäinen sukka joka oli nostettu roikkumaan ilmoitustaululle paria etsimään. Kaunis sukka. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kahta väriä vuorotellen. Sukka toi minulle mieleen jotenkin lapsuusajan mummolareissut. Sellaisen rauhallisen ja kiireettömän tunnelman (kuulostaako ihan pöhköltä miettiä tälläsiä kun näkee villasukan roikkumassa tarhan seinällä...?) Oli miten oli, halusin oitis tehdä samanlaiset.

Puikoilla oli muuta, ja varsinkin elämässä oli muuta kuin neulomista... projektin aloittaminen venyi. Muutamat raitasukat kesällä valmistuivat, mutta ei sellaiset kuin se sukka siellä ilmoitustaululla.

Kun sitten taas oli puikot tyhjillään, arvoin tovin millä väreillä haluan toteuttaa vuorovärisukan. Reunaehtona oli, että uutta lankaa ei saa ostaa. Tällä nykyisellä neulontavauhdilla siihen ei vaan yksinkertaisesti ole varaa. Tai siis siinä ei ole mitään järkeä.

Langaksi valikoitui ohut sukkalanka, Dropsin Fabel. Ja ne värit mitä kaapeista löytyi. Nyt tässä vaiheessa kun sukat vihdoin valmistuivat ... kaksi kuukautta puikoilla tekeytyen... voi hymähtää että kivat syksyiset värit. Kesällä ehkä vielä ajattelin että sukat valmistuvat parhaaseen hellekesään ja ovat vähän vähemmän pirteän väriset kuin olin toivonut.




Neulontasesonki on taas alkamassa syksyn tullen kovaa vauhtia, joten eiköhän puikot pääse hommiin uudelleen vielä ihan lähipäivinä.

PS. Tarkkasilmäinen huomaa, että jo aiemmin mainittuja pihatöitä ja rikkaruohojen kitkemistä en ole saanut tehtyä edelleenkään... :) Mutta hei, kesä meni lenkkeillessä ja se poiki pari viikkoa sitten Teräsnaistittelin. Siitä enemmän Retureippailee -blogissani.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Raitasukat

Kun tekee jotain, ei voi tehdä jotain muuta. Kun on jossakin, ei voi olla toisaalla. Tästä hyvä esimerkki kuvassa, joka esittelee perheen kuopukselle neulotut raitasukat.... Olen liikkunut tosi paljon. Joillakin viikoilla vielä enemmän kuin toisilla. Olen neulonut lähiaikoina jonkun verran. Olen mökkeillyt, touhunnut perheen kanssa ja tehnyt arkisia askareita kotona. Reilun viikon olen ollut lomalla. Sitä ennen tietysti olin töissä ison osan päivästä. Mitä sitten en tehnyt? Arvaatko kun katsot seuraavan kuvasarjan? ;)




Tiedän että monelle kaverille puutarhanhoito on rakas harrastus ja jotain mistä ei voisi mistään hinnasta tinkiä. Minä olen siitä vähän tinkinyt... Nurmikko on ajettu jotenkuten, mutta rikkaruohot saavat meidän pihalla nauttia vapaudesta ja vallasta. Pihan reunukset ja kivetyksen välit suorastaan tursuavat toinen toistaan innokkaampia versoja. Mutta hei, talvi tappaa ne viimeistään...

Ruohot kasvaa - mä vaan neulon, ne valtaa pihan, mä neulon. Pensaan juuril tursuu ruohot - mä neulon, kivetykset katoo, mä neulon. Jos nyt neulon viel nää yhdet sukat valmiiks, löytyyks kaapist vielä kerä lankaa, löytyyks sen jälkeen vielä lisää lankaa....

Näihin tunnelmiin :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Sukkailua

Hehee, huhtikuussa puikoille päässeet sukat tulivat valmiiksi pari viikkoa sitten :) Omaan jalkaan sovitellut ja omalla maulla väri valittu. Keväistä keltaista pirteillä pikkuraidoilla. Kuvaan pääsivät vasta tänään kun hetki oli sopiva. Loma justiin alkanut ja fillarilla vedetty eilen mehut naisesta pois niin että malttaa pysähtyä (kävin polkemassa Mäntsälän 12 h pyöräilyssä 250 km...)




Sukkien valmistumisesta innostuneena tein heti toiset. Paksummalla langalla ja pienempää kokoa että homma edistyi ja tuli tunne että saan jotain tällä saralla aikaiseksi. Kaikkeen ei vaan aika riitä, ja on ihan harmittanut, että neulontapuuhista on pitänyt lähiaikoina kovasti tinkiä. Valintakysymyksiä ovat tietty.

Sukat seiskaveikan kahdella eri raitalangalla tehty rivit vuorotellen. Koko mallia meidän Anni, eli noin 35. Sukat sopivasti valmiina kun kelit lämpenivät.




Nythää mie olen sitä paitsi ihan hurjaksi heittäytyny, otin sarjassaan kolmannet sukat puikoille. Sama lanka, mutta taas yhtä lapsikertaa pienempi koko, eli meidän Essille justeeraan seuraavat sukat. Eka sukka kantapään kohdalla, ei kuvausvalmis vielä. Nähtäväksi jää pääseekö valmiiksi tänä kesänä vai viekö muut menot mukanaan. Mökkireissuilla tuppaavat kyllä edistymään. Niin automatkalla pelkääjän paikalla kuin mökkikamarissa illan pimetessä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sytomyssyilyä

Taas sama vanha laulu... olen touhottanut pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin neulomista, mutta puikot ovat kilisseet sen verran, että jotain valmista on taas tullut. Veteraanisukkia, vauvasukkia, oman perheen asusteita, ja nyt viimeemmäksi muutama myssy sytomyssykeräykseen.

Myssyt on tehty kavennuksiin asti pyöröpuikoilla ja ovat materiaaliltaan merinovillaa. Tiedän että villa kutisee joidenkin iholla, mutta uskon että jonkun hipiä merinovillaa kestää. Toinen myssyistä on juhlava kultakimalteinen ja toinen perinteinen petrooli. Malli yksinkertainen. Resoria 5 cm, noin 20 cm sileää ja kavennukset tasavälein. Tässä vielä linkki ohjeeseen: "Bravomyssy". Kiitos Seijasisko!

Mannekiinihommissa meidän kolmosluokkalainen.





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Perhesukkien loppusilaus

On jäänyt kuvaamatta ja postaamatta täydennystoimitus oman perheen sukista ja säärystimistä. Lupasin tehdä kaikille lapsille sukat, niin myös meidän vaihto-oppilaalle Maurolle, jonka jalka on kyllä pikemminkin miehen mitassa kuin pojan. No, onhan tuo melkein täysi-ikäinenkin.

Itselleni lupasin jotain kivaa sitten kun lapset on sukitettu. Koska lenkkareihin ei villasukka mahdu, mutta kevätsohjossa on välillä tarvetta säärystimille, päädyin tähän jälkimmäiseen. Perusmalli. Sukkalanka, valepalmikko, nilkanmittainen, ei liian korkia ettei ole juoksussa haitaksi.

Uuvenkarheet lenkkarit ja just puikoilta tulleet säärystimet. Kyllä kelpaa mummolan parvekkeella haaveilla lenkistä...

Finland loves Italy loves Finland. Italian elävälle suomisukat.

Postausten välissä ovat puikot taas kilkanneet ja sytomyssyjä on muutama valmiina. Tuleevat seuraavaan tarinaan PÄÄosaan :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Neuloottiset 5 vuotta

Neuloottiset - Mäntsälän käsityökerho siihen aikaan - sai alkunsa naistenpäivänä 2012. Viisi vuotta on vierähtänyt joutuisasti ja sisältänyt paljon niin neulotaa kuin muitakin käsitöitä ja elämää.

Helmikuussa 2012 järjestettiin Mäntsälän monitoimitalolla naistenpäivän tapahtuma, jossa oli esillä paljon käsitöihin liittyviä aiheita. Oli neulojia, kehrääjiä, nyplääjiä, virkkaajia ja lankakauppiaita. Olin itsekin paikalla tapahtumavieraan ominaisuudessa ja kahden pienen lapsen kanssa. Yhdessä ihmeteltiin käsitöiden ja käsityötaidon hienoutta. Tuosta tapahtumasta alkoi Neuloottisten taival.

Aluksi kokoonnuttiin satunnaisesti monitoimitalolla. Kun sitten kahvio siitä suljettiin, mietittiin missä kerho voisi kokoontua. Meidän porukasta Tiina oli yhteydessä paikalliseen kirjastoon joka toivotti meidät tervetulleiksi neulomaan tiloihinsa. Päätettiin järjestää tapaamiset säännöllisesti ja mainostaa mahdollisuutta myös muille. Oli hienoa miten kirjaston henkilökunta otti meidät vastaan ja oli mukana ideoimassa myös tapaamisten sisältöä. Kirjastotapaamiset aloitettiin "syyskuussa 2012".

Yksi kirjaston ja Espoon neuleporukan keksimistä hauskoista tapahtumista oli Skype-neulonta. Meidän porukka ja Espoon porukka oltiin Skypen välityksellä jutuissa keskenämme. Neulottiin, kerrottiin toisillemme ketä ollaan ja mitä on työn alla, ja vaihdettiin muutenkin kuulumisia. Skypeilyä oli ohjelmassa "huhtikuussa 2013".

Kesä tuli, ja samalla ajatus siitä että neulontaa voisi tehdä myös ulkosalla. Samoihin aikoihin Neuloottisille kiiri kutsu neulomaan Sepänmäelle. Idyllinen, käsityöperinnettä huokuva Sepänmäen museoalue oli kuin luotu neulontaporukan kokoontumiselle. Meidät toivotettiin tervetulleiksi koska vaan, mutta erityisesti meidän toivottiin neulovan alueella museon teemapäivinä. Yksi niistä oli "kesäkuussa 2013" pidetty käsityönäytöspäivä.

Neulojat Sepänmäellä kesäkuussa 2013

Sepänmäen tapaamiset saivat suuren suosion neulojien keskuudessa ja museolla on tavattukin sen koomin vähintään kaksi kertaa kesässä. Alkukesästä käsityöpäivässä ja elokuulla maalaismarkkinoilla. Neulontaperinteen esittely on aina herättänyt positiivisia kommentteja tapahtumavieraiden toimesta. "Ihanaa kun joku neuloo vielä", "mitä teillä on puikoilla?", "miten se kantapää nyt oikein tehdään?". Ja mehän mieluusti autetaan. Lastentapahtumapäivään varattiin pikkukeriä ja virkkuukoukkuja ja neuvottiin lapsia alkuun virkkauksen maailmassa.

Ulkomaanreissujakin ollaan tehty. "Syyskuussa 2013" suunnattiin Novitan ja Burdan neulontaristeilylle Ruotsiin. Laivalla oli ohjelmassa tietysti aiheeseen liityviä teemoja ja tuote-esittelyjä. Anu Harkki oli kertomassa käsitöiden rentouttavasta vaikutuksesta, Arne ja Carlos kertoivat miten he ovat hurahtaneet neulomiseen ja millaisia luomuksia siitä on syntynyt. Oli lankoja, puikkoja, kankaita, pussukoita, ryijyntekopaketteja, työpajoja ja vaikka mitä. Päivä Ruotsissa käytettiin tietysti lankakauppojen kiertämiseen. Jotain tarttui mukaankin, vaikka hintataso ja valikoima aika lailla kotoisia oloja vastasivatkin.

Arne ja Carlos neulovat nukkeja, kuusenkoristeita, asusteita, sisustustavaraa ja mitä vaan

Neuloottiset laivalla. Nokka kohti Ruotsia ja lankaa puikoilla


Omalla kylällä pystyy lankahankintoja tekemään, mutta naapurikylään avattiin oikein neulekahvila. Sitähän piti mennä porukalla katsomaan. Varsinkin kun tuo putiikki - Lentävä Lapanen - on kovasti innokas järjestämään tapahtumia neulojille. Yksi niistä kerroista kun Lapasessa on aikaa vietetty, oli neuleiden yö "marraskuussa 2013". Ohjelmaa, lankoja, naposteltavaa, neulojia, vinkkejä, verkostoitumista. Aivan ihana tapa viettää ilta. Sittemmin vastaavia klo 18-24 miittejä Lapasessa on ollut useita. Lapasen synttärit, ystävänpäiväneulonta, kesäyön neulontaa, KIP (knit in public), taskuneuloosi, erinäiset neulontakurssit jne.

Kesäyön neulontaa Lentävässä Lapasessa
Neuloottiset Neuleiden yössä Lentävässä Lapasessa

Käsitöiden lisäksi ohjelmassa myös musiikkia

Lankakerätuotannon alkupäähän käytiin tutustumassa "helmikuussa 2014". Silloin vierailtiin porukalla Novitan tehtaalla Korialla. Taivas aukeni. Mikä määrä lankaa! Miten mielenkiintoinen onkaan villan tie kerälle ja siitä puikoille. Saatiin hyvä opastus ja vähän lankaa mukaan. Toki käytiin myös tehtaanmyymälä tsekkaamassa tien toisella puolella.

Novitan tehtaalla helmikuussa 2014

Käsityömessuilla on käyty ainakin Tampereella useamman kerran. Pieni porukka teki reissun Karnaluksiin ja tietysti kirjastolla on tavattu edelleen kerran kuussa. Lisäksi osa porukasta on käynyt kerran kuussa paikallisessa vanhainkodissa neulomassa. Vanhukset saavat iloa vierailijoista ja pääsevät juttelemaan neulomisesta ja käsitöistä. Aika moni heistä on nuorempana ollut hyvinkin taitava ja innokas neuloja. Ikä tekee tehtävänsä ja neulonta on nykyisin hankalaa. Mutta siitä puhuminen ja sen katseleminen tuo mukavia muistoja.

Ensimmäistä kertaa löydän maininnan "Neuloottiset" muistiinpanoistani maaliskuulta 2016. Eli aika lailla vuosi sitten. Tarkka tietoa ei ole koska neulontakerhosta tuli Neuloottiset, mutta nimi on kuvaava ja jäänyt siten voimaan. Onhan se vähän neuloottista hommaa. Vie stressin mukanaan, käy vähän niskoihin, tuottaa sukkia ja lapasia ja milloin mitäkin käyttötavaraa itselle, perheelle ja tuttaville. Yhdistää käsityön ystäviä, aiheuttaa lankavarastojen kasvamista nurkkiin ja saa joskus tuttavat pyörittelemään silmiään - mutta joo - on hitsin kivaa.

Summa summarum, mukavat viisi vuotta on porukassa neulottu ja varmasti neulotaan edelleen. Mieluusti otetaan myös lisää väkeä kanssamme käsitöitä tekemään ja niistä juttelemaan. Ei tasovaatimuksia. Meidän postilistalla on vaihdellen toistakymmentä nimeä. Välillä tapaamisissa on vain kolme tai neljä neuloottista, jonain kertana kymmenenkin.

Kokoontumispäivät löydät kunnan tapahtumakalenterista, kirjaston ilmoitustaululta taikka Facebookin ryhmästä Mäntsälän käsintekijät. Tervetuloa!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Vauvasukkia juhlavuonna syntyville

Loppuvuosi neulottiin veteraanisukkia ja nyt alkuvuonna ovat puikoilla olleet vauvasukat juhlavuonna syntyville. Sosiaalinen media on taas osoittanut voimansa, sillä Facebookissa neulojia yhteisen projektin äärelle kerännyt sivusto on saanut aikaan villasukkavyöryn Suomen synnäreille. On hienoa seurata miten nämä maanlaajuiset projektit keräävät aina vaan meidät "neuloottiset" kaivelemaan lankavarastojamme ja pistämään puikot kilkkaamaan hyväntekeväisyystyötä.

On myös ollut ihana seurata tuoreiden vanhempien postauksia synnäriltä kun perheen uudelle tulokkaalle on puettu juhlavuosisukat jalkaan. Ja lämmittäviä ovat myös ne kiitokset joita sukista on someen tullut. On ollut myös niitä tarinoita että joku on jäänyt ilman sukkia. Onneksi some on auttanut myös siinä. Perheelle on toimitettu sukat kotiin jälkitoimituksena.

Linkki projektin Facebook sivulle

Myös minä osallistuin projektiin. Ja ystäväni Heli. Sekä meidän Marttaporukan neulojamartat. Vau! Muutamassa hetkessä kerättiin kasaan 24 paria sukkia. Viime keskiviikon marttaillassa sain useamman sukkatoimituksen ja tänään kävin viemässä ne lähimpään keräyspisteeseen.


Niin ja olihan minulla myös oma lehmä ojassa... se keräyspiste sattuu nimittäin olemaan maailman ihanin neulekahvila Lentävä Lapanen Järvenpäässä. Oivallinen tilaisuus käydä tutustumassa uuteen liikehuoneistoon ja tehdä vähän lankahankintoja. Ja syödä herkullista Kolmen kaverin jäätelöä... :)


Vaikka lankaa on, en voinut vastustaa kerällistä keväänraikasta sukkalankaa. Minun kerä on napattu tuolta kuvan ylävasemmasta. Oranssinkirjava kerä sinisten alta... siitä kohdasta missä lankakaapissa on kolo.

Sukat perheen italialaisvahvistukselle ovat valmiit, samoin omat säärystimet. Niistä lisää lähiaikoina. Nyt hypistelen uutta lankakerää hetken ja haaveilen miltä se näyttää valmiiksi neulottuna!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Omien muksujen sukkia

No niin. Alkais olla sukat omille muksuille valmiina ja käytössä. Tein loppuvuonna kasan sukkia niin veteraaneille kuin juhlavuonna syntyville, ja nyt viimeiset viikot (todellakin - viikot) olen ahkeroinut sukkia oman perheen lapsille.

Esikoinen halusi valkoiset sukat. Ihan vaan tavalliset valkoiset sukat.



Keskimmäinen valitsi lankakassista valkoisen ja sinisen kerän.


Kuopus kaipasi väriä elämään ja valitsi pinosta liukuvärjätyn kerän.


Niin ja tässä välissä perheeseen on liittynyt myös uusi "lapsi". Meidän Italian vahvistus (vaihto-oppilas joka asustaa meillä tämän kevään) saa myös sukat. Ne ovat vielä vaiheessa, mutta ajatuksena on kilkutella harmaat perussukat joihin on kirjailtu varteen Suomen ja Italian liput.


Varmaa on että edistyy. Ja varmasti myös aika hitaasti :) Olen hyvä keksimään kaikenlaista ajanvietettä ja harrastuksia itselleni ja perheelle. Kutimukset joutuvat välillä odottamaan neulojaansa päiväkaupalla. Jonain päivänä rivejä kertyy pari, joskus jopa useita. Kevät tulee menemään minun osaltani töiden, urheilun ja kuntavaalien pyörteissä. Kyllä, olen ilmoittautunut ehdolle Mäntsälän kuntavaaleihin. Nähtäväksi jää poikiiko se iltatöitä kunta-asioiden parissa enemmän vai vähemmän. Siitä lisää blogissani "Mäntsälä mielessäin"

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Neulevuosi kilkuteltu

Vuodenvaihde on inventaarien aikaa. Vuosi 2016 meni kaiken muun kuin neulomisen parissa, siltä ainakin tuntui. Kuitenkin sain jotain valmista, ja nyt näyttäisi siltä että lankavarastokin supistui entisestään. Sitä kyllä avitti se, että tutustuin naiseen nimeltä Marie Kondo, ja vähemmän pirskahtelevat langat lähtivät loppuvuodesta uusiin koteihin... :)

Viime vuonna olin neuloottisesti sosiaalinen ja osallistuin neulemiitteihin, neuleiden yöhön, käsityömessuille ja sometin neulomisesta. Valmiita töitä ei montaa tullut, mutta olinhan ainakin hengessä mukana. Uutta olivat ainakin perhossukat ja Pokelapaset. Muuten aika meni juhlavuoden sukkia neuloessa. Osallistuin sekä veteraanisukkien, että vauvasukkien neulomiseen. Sukkapareja ei montaa tullut, mutta kolme paria per keräys on kuitenkin ihan ok huomioiden aikaressurssit. Ja keräykset jatkuvat vielä tämän vuoden, joten nou hätä.

Muistan että jonain vuonna, muutama vuosi sitten, lankaa oli kertynyt nurkkiin lähes 20 kiloa. Määrä on onneksi vähentynyt, ja maku samalla täsmentynyt. Enää en hamstraa ihan kaikkea, vaan keskityn siihen mitä ehkä oikeasti otan puikoille. Jotain jämiä vanhoista hairahduksista on vielä tallella, mutta Marie Kondolle olenkin antanut vasta pikkurillin, en koko kättä...

Vuonna 2015 lopussa lankaa oli 12,5 kg. Tässä linkissä  "Inventaari 2015" tarkemmin.

Äsken tehdyn (aika summittaisen jaottelun ja punnauksen) mukaan lankaa on 7,5 kg tällä hetkellä. Jotain satunnaisia jämälankahippuja ja työn alla olevia keriä on sen lisäksi, mutta perusvarasto siis tippunut vuoden takaisesta viisi kiloa. Ja siitä määrästä on neulomalla poistunut ehkä kilo....

Kuvat ja lukemat tässä:


Alpakka ja Merino yhteensä  2 400 g

Muut erikoislangat 900 g

Ohuet sukkalangat 1 500 g

Sukkalangat 2 700 g

Nyt työn alla sukat omille muksuille ja sitten säärystimet omiin jalkoihin. Olen kovasti lenkkeilevää sorttia, ja talvella tarttee lämmikettä nilkoille. Edelliset säärystimet pelittää vielä, mutta uusille olis myös käyttöä. Vaihtelu virkistää kato.

Hyvää alkanutta käsityövuotta!