Raivausta Marttatyyliin

Neulomukset etenevät hitaasti. Aika menee nykyään fillarin selässä, lenkkareita kuluttaen tai altaassa pärskien. Marttailtaan sain kuitenkin ajan järjestymään koska illan teema kosketti hyvin läheisesti. Pari kertaa on meinaan tullut huokailtua lapsiperheen tavaramäärää ja kodin sekasortoa. Ei siivoa meillä kotitonttu sillä välin kun minä treenaan...

Marttaillassa oli puhumassa Professional organizer Eeva Heinonen aiheenaan "Luovu turhasta, tee tilaa hengittää"

Kävimme lyhyesti läpi pöydille muodostuvien pinojen anatomiaa ja sitä miten ne oikeastaan ovat kasa tekemättömiä asioita. Lukemattomia lehtiä, maksamattomia laskuja, omaan osoitteeseensa menossa olevia esineitä, meillä vaikkapa tyttöjen tukasta tippuneita hiuslenkkejä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä että pinottomat tasot ovat helpompia siivota, mukavamman näköisiä ja tuottavat mielenrauhaa.

Sitten puhuimme vaatekaapeista, siitä kuinka monta T-paitaa on tarpeeksi ja siitä montako kattilaa talossa tarvitaan. Naisväki oli myös sitä mieltä että huusholliin kertyy helposti turhan monta vasaraa ja moottorisahaa. Yhtään miestä ei ollut kyllä paikalla puolustautumassa. No, kyllä minun nurkistanikin löytyy yli 10 kg lankaa. Tällä neulomisvauhdilla siinä on minulle loppuelämän langat... :)

Tavarasta voi olla vaikea luopua koska siihen on muodostunut tunneside. Vanhat mitalit muistuttavat menestyksestä, juhlamekko vuosien takaa muistuttaa kapeammasta uumasta (jonka tietysti tulee taas ihan pian saavuttamaan... jahka tämä pääsiäinen ja nämä suklaatit on syöty niin sitten on taas hyvä aloittaa terveellisempi elämä...) Mutta illan yllätys ahaa-elämys oli kuitenkin se, että itse asiassa meidän on erityisen vaikea luopua sellaisista tavaroista joita kohtaan meillä on negatiivisia fiiliksiä. Gradumateriaalit muistuttavat kesken jääneistä opinnoista, nurkkiin kertyneet pölyiset harrastusvälineet puolestaan pitämättömistä uudenvuodenlupauksista. Tästä tavarasta luopuminen tarkoittaisi sitä että joutuu myöntämään itselleen että se oli nyt siinä, unelma jäi toteutumatta. Pyykkilautavatsaa ei sitten koskaan tullut, tohtorinpaperit menivät muille.

Summa summarum, mielenkiintoinen aihe, hyvä luennoitsija ja inspiroiva ilta. Tänään tätä inspiraatiota sai tuta kaksi hyllyväliä minun vaatekaapissani. Aloitin helpoista. Treenivaatteet ja mökkivaatteet. Heivasin ne kisoista saadut mainospaidat joita en koskaan pue päälleni, samoin ärsyttävän tuntuiset juoksutrikoot joita välttelen. Mökkivaatteista sai lähteä kaikkein nukkaisimmat. Kaksi hyllyä - kaksi ylitsepursuavaa muovikassillista. Ja hymy huulilla :)

Luopumis-illan suosituskirjallisuutta...

Inspiraatiopussi

Niin ja vielä motivointivinkki! Ota kuva kaapista ennen ja jälkeen. Minä en kehdannut omaa garderobia tänne kuvata, mutta kaapista deletoidun inspiraatiopussin kuvasin. Tuon pussin (joka lähtee vaatekeräykseen) lisäksi kaapista lähti toinen pussillinen isännälle räteiksi ulkovarastoon...