Marttailta virolaisen ruoan äärellä

Käsityöt etenevät hitaasti ja siihen on monta syytä. Olen nopeasti ja palavasti innostuvaa sorttia, ja siksi monella foorumilla mukana. Lisäksi urheilen - paljon. Ja käyn mie töissäkin, joka päivä. Melko rajallinen on siis käytettävissä oleva aika per intohimo :)

Yksi harrastuksistani on Marttailu, ja siitä bloggaaminenhan sopii tälle foorumille mainiosti. Marttailu on käsitöitä, kulttuuria, hyväntekeväisyyttä, osaamisen jakamista, sosiaalisia kontakteja ja kokkailua. Paljon muutakin, mutta vähintäänkin noita edellä mainittuja. Mäntsälän Marttojen touhuja pääset seurailemaan joko Facebookista https://www.facebook.com/mantsalanmartat/  tai nettisivuilta https://www.martat.fi/marttayhdistykset/mantsalan-martat-ry/

Olen ollut Mäntsälän Marttojen jäsen vuodesta 2014. Koska elän ruuhkavuosia, osallistun Marttailuun enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Lapsetkin olen ottanut mukaan silloin kun ohjelma on ollut sellainen että se muksujakin kiinnostaa (luontoon liittyvät teemat, askartelu ja kokkailu nyt ainakin).

Eilen oli yksi niistä Martta-illoista joihin mentiin porukassa. Mukana oli tällä kertaa vain keskimmäinen muksuista, vitosluokkalainen Anni. Illan ohjelmassa oli kokkailla virolaisia ruokia paikallisen koulun köksäluokassa pitkän linjan Martan, Anne Lempisen ohjauksessa. Paikalla oli 16 Marttaa, myö Annin kanssa varmasti vähiten kokeneita kokkeja porukassa.

Anni ja mie Riihiksen koulun köksäluokassa Marttailemassa

Anne oli valinnut illan ohjelmaan 8 erilaista ruokaa tai jälkiruokaa joita tehtiin kahden hengen tiimeissä. Anni sai valita meidän ruokalajin, ja yllätys yllätys, valinta osui jälkkäriin. Tehtiin siis meidän tiimissä talkkuna-rahkavaahtoa. Itse en ole koskaan pitänyt talkkunasta, eikä Anni ole sitä maistanut koskaan. Mutta, illan teemahan olikin opetella ja maistella uusia makuja.

Virolaisessa perinneruoassa on usein hapanmaitotuotteita, hapankaalia ja mm. talkkunaa

Nyt sai vetää Kamaa ihan luvan kanssa!

Vaahto oli nopeasti tehty. Kerman vatkaus, ainekset sekaisin ja nätisti esille. Hilloa koristeeksi. Anni sai hoitaa työn, minä toimitin valokuvaajan virkaa vieressä. Kun oma soosi oli saatu jääkaappiin odottamaan tarjoilua, kierreltiin Annin kanssa oppimassa muilta ryhmiltä miten hapankaalipadat, perunasalaatit ja rahkarieskat valmistuivat. Keittiössä kävi iloinen puheensorina kun Martat hääräsivät patojen ja kattiloiden äärellä.

Ruokailu aloitettiin hapankaalisosekeitolla. Aika kirpsakkaa oli, mutta kauniin väristä. Ehdin syödä annokseni ennen kuvaamista joten se jää nyt somettamatta... Seuraavana vuorossa olivat pääruoat ja salaatit. Lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti ja hapankaalipata. Ja rieskaa ohessa. Ihastuin erityisesti perunasalaattiin, jota en siis normaalisti syö koska en pidä perinteisestä perunasalaatista ollenkaan. Tämä versio oli kuitenkin oikein raikasta, eikä yhtään etikkaista. Samoin hapankaalipata oli oikein maistuvaa. Ei liian kirpeää, vaan juuri sopivasti topakkaa ja täyteläistä. Ja jos olisimme ehtineet hauduttaa sitä ohjeen mukaisen ajan (2-3 h) niin maku olisi varmasti vielä syventynyt. Ei paha ollenkaan.

Hapankaalipata porisee kattilassa - ei saa sekottaa kesken haudutuksen!

Hapankaalipata, lihaisa tattaripuuro, perunasalaatti, papusalaatti

Jälkkäri oli tietty se mitä meidän tiimi odotti eniten. Talkkuna-rahkavaahto oli yllättävän hyvää, sillä talkkuna ei maistunut liian voimakkaasti läpi. Toki Anni oli myös laittanut sokeria ohjeen mukaisen maksimimäärän. Ja kuningatarhilloa päälle, niin avot. Vaahdon lisäksi herkuttelimme aivan mahtavan kauniilla talkkuna-karpalo-raejuustokakulla!

Ihanan näköistä ja maukkaan makuista - nam!

Kyllä oli mahat killillään kun kotia lähdettiin. Vaikka kaikkia ruokia oli tehty pienet annokset, tuli syötävää reilusti kun jokaista vähän maistoi. Kuten arvata saattaa, yksitoistavuotias ei ihastunut ihan joka ruokaan.... mutta pystyi maistamaan kuitenkin. Illan aikana sovittiin että kotonakin saa kokkailla, ja muutakin kuin hapankaalia. Vaikka Martta olenkin, ei arkiruoan laittaminen ole ihan suosikkipuuhaani. Josko tuosta tyttärestä polvi paranisi ja mie pääsisin joskus töistä kotio lämpimän ruokapadan ääreen :)

Summa summarum, oikein mukava ilta oli taas, kuten Marttaillat yleensä ovat. Letkeää porukkaa, ja ihan mahdottomasti on sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tuossa ryhmässä. Aina sitä oppii jotain uutta kun käy Martta-kinkereillä.

Rivinousut meni lapasiin

Useampien pitkien sukkien neulomisen jälkeen teki mieli pakertaa jotakin joka valmistuu tosi nopeasti. Puikoille pääsi siis Seiskaveikka ja siitä alkoi muotoutua lapaset resorista alkaen. Olin valinnut randomisti vaan pari kerää jota kaapista sattui löytymään. Kerän harmaata, ja kerän liukuvärjättyä. Projekti pääsi alulle Kummilassa (nuorten illanviettopaikka Mäntsälässä), jossa olin valvojana muutama viikko sitten. Siellä minua kävi moikkaamassa neuloottiset ystäväni Tiina ja Pirve. Tiinalta sain vinkin hauskasta ja minulle uudesta mallista jota voisin lapasiin kokeilla (aloitin tietysti ensin toisella mallilla, mutta sepä ei intohimoja herättänyt, joten päädyin nopeasti purkamaan alun, ja vaihtamaan puikoille tuon Tiinan vinkkaaman kuvion).

Mallin nimi on kerrosrivinousu, ja se on todella yksinkertainen. Näyttäisi olevan netti pullollaan tällä ohjeella neulottuja kauniita töitä. Minä en vaan ole ohjeeseen törmännyt, koska en ole aikoihin seurannut käsityösivustoja. Malli oli itse asiassa niin koukuttava, ja lapaset tulivat niin reippaasti valmiiksi, että tein toiset samanmoiset heti ekan parin jälkeen, mutta eri väriyhdistelmällä.

Ensimmäinen pari oli siis pohjaväriltään harmaa, ja liukuvärjätty lanka kulki nauhana lapasten "ulkopinnalla". Toisessa parissa liukuvärjätty lanka pääsi pohjaväriksi, ja valkoinen lisäsi siihen potkua. Ohjeen kävin nappaamassa netin syövereistä ja se menee näin:

Kerrosrivinousu

1. krs: neulo koko krs oikein (yksivärinen lanka)

2. krs: *3 o, nosta 1 s neulomatta* (kirjava lanka)

3. krs: *3 o, nosta 1 s neulomatta* (kirjava lanka)

Ihan hauskat peruslapaset. Varmasti teen näitä joskus lisääkin. Nyt kuitenkin taas jotain muuta. Vielä ei ole mitään puikoilla, mutta eiköhän joku työ kohta taas kutsu. Sesonkiaika.

Polvimittaiset palmikkosukat

Polvimittaisia sukkia ei pitänyt minun puikoilta koskaan tulla valmiiksi, johtuen malttamattomasta mielenlaadustani. Nyt niitä on valmistunut kolmet, ja totuus on, että eipä noiden neulomiseen mene paljon kauempaa kuin tavallisten villasukkien. Vaikka luulisi että palmikko vie aikaa, niin lopulta siinä on väkertämistä vain joka seitsemäs tai kahdeksas rivi, riippuen siitä kuinka tiivistä kuviota haluaa.

Näiden sukkien suhteen minun haasteeni oli omasta päästä tehty malli, joka vaati vähän laskelmia siitä miten kuvio asettuu suhteessa sukkaan ja miten silmukat on järkevintä jakaa puikoille. Palaan tässä tuohon minun mielenlaatuuni - joskus tuntuu ylivoimaiselta käyttää aikaa suunnitteluun, kun on kova tarve saada homma etenemään.... :) Niin ja tähän malliin sopiva ohje olisi ehkä ollut valmiina netissä, mutta sitä(kään) en malttanut etsiä kun piti saada vaan silmukat puikoille ja sukka alulle.

Nämä sukat neuloin ylijäämälangasta (ostin tosi paljon liikaa lankaa ekoihin pitkiin sukkiin). Malli on siis yhdistelmä peruspalmikkoa ja valmista aina-oikein sukan ohjetta. Silmukkamäärien ja mittojen suhteen pohjalla on "Novitan Tasapainosukka" -ohje. Lanka Novitan Nallea. Puikot langan ohjeen mukaan. Ja jos tiedät jotain palmikon neulomisesta niin huomaat että kyseessä on vuoroin eteen ja vuoroin taakse palmikko josta muodostuu tuollainen vähän "käärmemäinen" kuvio.

Seuraavaksi puikoilla on lapastelupuuhia ja Seiskaveikkaa. Tulee taas tunne että valmista tulee hetkessä kun vaihtaa astetta paksumpaan lankaan ja puolta pienempään tuotteeseen.

Ultra Pallo - Pokelapaset

Pari kuukautta sitten satuin olemaan iltalenkillä siskoni, sen muksujen, ja omien nuorimmaisten kanssa. Kaikki muut paitsi minä rämppäsivät kännyköitä keräillen Pokemoneja. Koska olen syvästi sosiaalinen ihminen ja minulla on vahva tarve kuulua joukkoon, tulin ladanneeksi itsekin tuon pelin puhelimeeni.

Tiesin kyllä että se on virhe. Hommahan lähtee taas lapasesta niinku yleensä. Tässä tapauksessa se tapahtui kirjaimellisesti...

Minähän en pysty tekemään mitään vain vähän. Ensin keksin että voin yhdistää urheiluharrastukseni tämän pelin pelaamiseen ja haudutella Poke-munia kätevästi juoksulenkin aikana. Sen lisäksi että nautin todella paljon lenkkeilystä muutenkin, kuoriutuu matkalla kaikenkarvaisia ja näköisiä olioita kerryttäen pelipisteitä ja Pokedexiä.

Kun sitten ollaan lasten kanssa kävelty ympäri kylää useampana iltana jahtaamassa Pokemoneja ja kiertämässä Raideja sormet kohmeessa, ajattelin että äkkiäkös sitä neuloo aiheeseen sopivat lapaset käsiä lämmittämään. Minähän itse asiassa neuloin muutama vuosi takaperinkin Pokelapasia. Silloin siskon pojille. Ja silloin en vielä tiennyt pallojen "hierarkiasta" mitään. Tulin neuloneeksi peruspallot ja "great ball" eli upeepallo lapaset. Pelissähän on kuitenkin mukana myös Ultra ball, jolla on vieläkin parempi nappausteho. Tässä linkki peruspallolapasista kertovaan blogitekstiin "klik" ja upeepallot Instassa "klik"

Ja kun kaapin kätköistä löytyi valkoista, keltaista ja mustaa lankaa, niin ei muuta ku toimeen...

Lapaset sopivat nuorimmaisen käteen. Itse joudun vielä hetken hytisemään, taikka kulkemaan ihan vaan normi-sormikkaissa. Että sillai tällä kertaa...

Neulotut polvisukat

Ettei nyt vaan tulisi tavaksi! Olin niin mielissäni kun sain teinille polvisukat neulottua, että neuloin heti seuraavaksi itelle kans. Nämäkin valmistuivat suht ripeästi (minun mittakaavassa). Kyllä se on vaan niin että mihin on into, niin semmoset hommat edistyy. Tässä projektissa erityistä iloa tuotti se, että käytetyt langat ovat marinoituneet minun lankavarastoissa ehkä noin kymmenen vuotta. Eli sain oikeesti vanhoja lankoja hyötykäyttöön.

Lanka on  Nallea ja sävyt tosiaan jostain kaukaa, olisko tuo sininen ollut joku farkku (vyötteitä ei ole enää tallessa), ja toinen väri on vaalea harmaa tai beige. Mallin pohjana on käytetty samaa ohjetta kuin edellisiin, eli Novitan "Tasapaino-polvisukka" ohjeesta on silmukat ja mitat katsottu. Suurella luovuudella sitten lisätty yläreunaan vähän valepalmikkoa :)

Ja kuten kuvista näkee, luonnonvalo tekee värille ihmeitä! Siis langan värille, miun koivet on ihan yhtä valkiat sisällä ja ulkona.

Ihan mahdottomat polvisukat

Olin aina ajatellut että minusta ei ole polvisukan neulojaksi. Arvelin että maltti ei riitä. Ja näinköhää jaksan seurata kavennusohjetta kun normisukka tulee suoraan takaraivomuistista puikoille ja puikoilta valmiiksi. Silti ajatus polvisukista on käynyt mielessä monesti, ja olen melkein jopa haaveillut että ehkä miekii joskus.

Tämän syksyn teemana minulla on ollut ruksia asioita valmiiksi to do -listoiltani. Lähinnä ne ovat liittyneet ulkoiluun ja liikuntaan, sillä siinä lajissa haaveita on useita. Ollaan käyty tutustumassa lasten kanssa Lemmenlaaksoon, kävin Tiirismaalla lenkkeilemässä ja ilmoittauduin pitkään polkujuoksukisaan ensi keväälle. Niistä enemmän "Retureippailee"-blogissani. Tästä projektista innostuneena, ja esikoiseni pyynnöstä, päätin yrittää polvisukkien neulomista.

Ostin lankaa ihan liikaa. Kaksiin sukkiin. En siis lukenut ohjetta etukäteen, ja ajattelin ilmeisesti että polvisukka tulee kirahville...Väri oli teinin päättämä, siksi helppo valinta. Lanka Novitan Nallea (että mahtuu kenkiin paremmin) ja ohjeeksi valitsin Novitan Tasapainosukan ohjeen "klik"

Ohjetta muokkasin vaan sen verran, että tein resorin jälkeen pienen pätkän valepalmikkoa. Teinin tilauksesta myös tämä muokkaus (jälkeenpäin se kyllä keksi että oikeestaan sukan etuosassahan olisi voinut kulkea palmikko koko matkalta...)

Mutta siis, sukka valmistuikin yllättävän nopeasti, ja kavennukset tekivät varren neulomisesta mielenkiintoisen kun piti edes vähän seurata miten homma etenee. Oikeestaan projekti oli tosi kiva. Seuraavat polvisukat lähtivät heti puikoille kun nämä pääsivät päättelyvaiheeseen.

Valmiit sukat teinin jalassa pihalla kuvattuna.

Ja samat sukat kuvattuna sisällä ja minun koivessa (joka on kokoa isompi kuin sukka). Väri näyttää ihan erilaiselta erilaisessa valossa. Mutta senhää työ tiesittekin jo itekin.

Perhossukat

Vastaavat sukat tein ekan kerran puolitoista vuotta sitten. Linkki silloiseen tekstiin "tässä". Samassa jutussa on myös linkki  alkuperäiseen ohjeeseen.

Innostuin silloin ohjeesta, josta sai vähän muokkaamalla aika hauskan mallin aikaiseksi. Mallihan on kiva sellaisenaankin (yksivärisenä), mutta muokkaamalla sen kaksiväriseksi se on jotenkin vielä pirteämpi. Ja värivaihtoehtoja rajattomasti.

Tällä kertaa tein sukat Seiskaveikasta. Silmukkamäärä kuvion kohdalla 50, muuten 48. Omaan jalkaan sopivat tein, eli koko siinä noin 38,5. Malli on todella helppo ja nopea tehdä. Paljon helpompi kuin mitä voisi kuvitella.

Sukat pääsivät puikoilta jo aikaa sitten. On vaan tuo päivien valoisa aika mennyt muissa puuhissa, ja vasta nyt pääsin kuvaamaan sukat luonnonvalossa. Luntakin saatiin, kiitos siitä ilmatieteen laitokselle. Minulle kelpaa. Tykkään lumitöistä, pidän hiihtämisestä ja lumi tuo mukavasti valoa ja oikeaa talven tuntua.

Toimituksen huomautus: koivet on yhtä valkoiset ku edellisessä perhossukkakuvassa.... oli kesä tai talvi, näihin koipiin ei väri tartu ;) 

Lankatilinpäätös 2017

Retuperän lanka-inventaari on yleensä valmistunut hyvin pikaisesti vuodenvaihteen jälkeen - onhan materiaali heti inventoitavissa, eikä varastoarvoja tarvitse odotella talon ulkopuolelta. Varasto sijaitsee makkarin nurkassa (sivuvarasto toki sitten vielä eteisen kaapissa) ja työvoima löytyy omasta takaa.

Tällä kerralla inventaari sai kuitenkin odottaa muutaman viikon. Tällä välillä lanka ei lisääntynyt, vähentyi kyllä yksien (melkein kaksien) sukkien verran. Lanka siis vaihtaa paikkaa raaka-ainevarastosta joko henkilökunnan omaan käyttöön, tai lahjavaraston puolelle. Inventointi tehdään vain raaka-ainevarastoon.

Muutaman vuoden vertailutiedot kehiin, kuva nyssäköistä, ja avot, homma hoidettu.

Langan määrä per vuodenvaihde ei tietysti kerro vielä paljon mitään. Ainoastaan sen, kuinka paljon nurkissa pyörii materiaalia. Siitä ei tiedä minkä verran lankaa on kulkenut puikolta toiselle ja valmiiksi tuotteeksi. Paljonko tuli hankittua, ja paljonko valmistui. Jo muutaman vuoden ajan on tavoitteeni kuitenkin ollut pienentää varastoa, ei suinkaan kasvattaa. Siirtyä enemmänkin kohti "kädestä suuhun" tyyppistä varastonkiertoa.

Vuonna 2017 taisi valmistua ainoastaan sukkia, säärystimiä ja myssyjä. Ei kovin innovatiivista, mutta erittäin yksinkertaista. Ei myöskään kovin montaa paria tai kappaletta, omiksi tarpeiksi lähinnä. Joku huivi pääsi puikoille, mutta siellä se odottaa vieläkin päivää parempaa. Vaan mukavaa puuhaahan se on, puikkojen kilkuttaminen. Ja lankojen hypistely. Ja kyllä sitä vaan jonkinmoisella ylpeydellä pukee päällensä oman tekeleen. Tai pakkaa lasten luistinkassiin itse tehdyt villasukat. Niissä ei lue "Made in China" vaan "Hartauvella tehty ja jätetty muut hommat Retuperälleen siksi aikaa"

Sukat valepalmikolla

Downshiftasin pyhät ja välipäivät. Otettiin joulu rennosti, samoin uutta vuotta juhlittiin hyvin rauhallisesti oman perheen kesken ja ilman suurempia spektaakkeleja. Pamautettiin muutama edelliseltä vuodenvaihteelta jäänyt raketti, ja tehtiin lasten kanssa iltalenkki kierrellen katsomassa muiden raketteja. Tinan valaminen vaihtui askarteluun. Lapset tekivät itselleen "unelmakartat". Yllättäen toiveet olivat koiria ja hevosia.... :) No, ehkä saadaan taas Roosa-koira meille lainaan, ja ehkäpä vien lapset vaikka issikkavaellukselle. En meinaan ajatellut ostaa koiraa tai hevosta kummallekaan (teini ei osallistunut tähän aktiviteettiin, eli toivojia oli vain kaksi).

Urheilurintamalla oli treenimäärät maltilliset. Kävelyä, pientä juoksulenkkiä, vähän uintia ja vähän salia. Paljon palautumista. Pitkiä unia, ja rauhallisia aamuja.

Mitä minä sitten tein. Koska jotain on tehtävä. Ihan niin rauhallisesti ei osaa olla että mitään ei tekisi. Edes pientä sivupuhdetta. No, sivupuhteena syntyivät omaan jalkaan sopivat sukat. Sorruin ostamaan lisää lankaa eräällä kauppareissulla joulun alla. Lankaa on nurkat täynnä (vuodenvaihteen inventaari on muuten tekemättä...), mutta aikani kuljin tarjoushyllyistä ohi, ja sitten kertana eräänä en vaan enää pystynyt vastustamaan lankakerien kutsua. Mukaan lähti kolme kerää seiskaveikkaa paikallisesta Cittarista.

Vaaleansininen kerä pääsi puikoille, ja alun kangistelun jälkeen puikoilta pääsi sukat ulos. Varsi normiresoria maustettuna valepalmikolla, resorin jatkuessa jalkapöydän päälle. Iisiä perussettiä. Vaivatonta ja nopeaa tehdä.

Valepalmikon ohjeen olen ainakin kerran kirjoittanut oikein ylöskin. Se löytyy ainakin tästä postauksesta: "Keväistä valepalmikkoa" Valmistumisen jälkeen kostutin sukat, ja laitoin ne yöksi sukkamuottiin kuivumaan. Tänään päivällä sukkia olikin mukava kuvata omalla pihamaalla, kun pitkästä aikaa oli valoa näkyvissä.

Söpöt säärystimet

Söpöä näissä säärystimissä on tietty pienet, vaaleanpunaiseen vivahtavat, virkatut reunukset. Piti ensin tehdä ihan vaan tavalliset, 2 oikein 2 nurin nilkanlämmittimet tulevan kauden talvilenkeille. Tarkoitukseen sopivaa petrolin väristä merinovillaista lankaa oli varastoissa ja siitä aloin säärystimiä neulomaan. Tein alareunaan reilun levennyksen, että laskeutuu lenkkarin päälle suojaamaan nilkkaa lumelta ja viimalta.

Kun ensimmäinen säärystin oli valmis, tuntui se kaipaavan vielä jotain. Neuleiden yöstä oli jäänyt mieleen erään rouvan aivan ihana pusero. Se oli yksivärinen ja malliltaan tuiki tavallinen. Puseron juttu oli virkatut pitsireunukset, jotka näyttivät tulevan hihojen ja helman sisäsyrjästä. Lanka oli puseron lankaa ohuempaa ja väri tehosteväri, eli selkeästi kirkkaampi ja voimakkaampi kuin itse puseron väri. Olisinpa pyytänyt silloin että saisin kuvata puseron. Idea oli tosi kiva ja pusero tuli minulle mieleen kun mietin miten tuunaan säärystimiä.

Virkkasin siis tehostelangalla pienet ”kukkareunukset” säärystimiin. Koukin silmukat säärystimen sisäreunasta ja tein ensimmäisen kierroksen kiinteitä silmukoita. Kukkaset tein virkkaamalla kolme pylvästä peräkkäin ja piilosilmukan väliin.

Lentävässä lapasessa työn alla ollut huivi on edelleen työn alla. Teki vaan mieli tehdä jotain nopeasti valmistuvaa ja heti käyttöön pääsevää tässä välissä. Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Neuleiden yössä

Eilen oli pitkästä aikaa mahdollisuus istahtaa neulontaharrastuksen äärelle oikein huolella. Tai siis olisihan niitä mahdollisuuksia koska vaan, jos elämän niin järjestäisi. Mutta minun elämä on tällä hetkellä sellaisessa rytmissä, että neulonta on ollut jo pari vuotta enempi ja vähempi satunnaista. Toki aina hyvin mieleistä ja rentouttavaa puuhaa.

Mutta siis, pääsin eilen mukaan "klik" Lentävän Lapasen neuleiden yöhön. Ihan kultinomaiseen suosioon kasvanut tapahtuma, ja jokaisen neuloottisen kalenterissa varmasti toivelistalla. Lapasessa neulotaan muutamia kertoja vuodessa koko ilta myöhään yöhön saakka. Virallinen tapahtuma-aika on klo 18-24. Tällä kerralla oman lisämausteen iltaan toi "black friday" ja "älä osta mitään päivä"... Minä kyllä ostin. Tarpeellista tavaraa. Mutta en mustan perjantain tarjouksesta, vaan ihan vaan koska kysyntä ja tarjonta kohtasivat.

Menin lapaseen Neuloottisen Tiinan kanssa samalla kyydillä. Väkeä oli hurjasti ja istumapaikan saaminen oli pienen järjestelyn jälkeen vasta taattu. Ilta eteni vauhdilla, tuttuja oli samoilla hoodeilla, langat huutelivat minulle hyllyistä, ja puikoille päässyt huivi eteni. Eli kaikki oli just niinku pitikin tässä tapahtumassa.

Jätin tällä kertaa ihmiset kuvaamatta. Tämä kuva on otettu noin kello yhdeksän (kuten huomaat myös seinäkellosta). Suurin ruuhka oli vähän hellittänyt. Eniten väkeä oli juuri tuossa kuuden ja ysin välillä.

Minä tein käsityöpuolen kaupat koukkuamiskoukusta ja pisarapää-puikoista. Olen koukkuamiskoukun omistaja, mutta koukku on kateissa. Pisarapääpuikot ostin lähinnä muksuja varten, mutta ajattelin itsekin niitä kokeilla. Olin tutustumassa tuotteeseen juurikin samaisessa Lapasessa silloin kun tuote oli vasta tulossa markkinoille. On kuulemma helpot käyttää ja niillä on hyvä opetella neulomaan. Lanka pysyy paremmin puikoilla. Ajattelin että meillä on ihan riittävästi haastetta jo siinä, että minä neulon vasenkätisesti ja muksut oikeakätisesti....

Koukkuamiskoukussahan on siis koukku molemmissa päissä. Kuvasta sitä ei näe. Innostuin taas vähän asiasta kun eräs ystäväni oli koukutellut lapasia ja kuvailllut tuotoksia Instaan (terkkuja Suvi)

Neuleiden yössä on ollut joka kerta jotain mielenkiintoista tapahtumaa. Siis sen lisäksi että on hauska neuloa porukassa ja hypistellä ihania lankoja.. Eilen paikalla oli juuri pari viikkoa sitten julkaistun kirjan kirjoittaja Sanna Vatanen esittelemässä uunituoretta kirjaa, ja suomenlampaanvillaisia tuotteita. Niitä pääsi kokeilemaan ja todistamaan eri villalaatujen erilaista luonnetta.

No, neuloessa alkaa herkkuhammasta kolottaa. Varsinkin kun tietää että Lapasesta saa ihania leivoksia ja herkullista jäätelöä kahvin kaveriksi. Tulin itse valinneeksi aivan mahtavan makuisen jätskiherkun.

Puikoilla oli tässä kohdin Titanium-huivi. Ohjeen bongasin ihan vaan netistä Ullan sivuilta: "Titanium ohje" Etsin erittäin helppoa ohjetta kolmiohuiviin ja päädyin tähän. Erinomainen esim. silloin kun neulotaan porukassa, jutellaan, ja ajatus katkeaa vähän väliä. Neule on suurimmalti osin pelkkää aina oikeaa. Tylsä, voisi joku sanoa. Varma, sanon minä :) Lanka on kerästä, jonka olen jollakin  edellisellä reissulla lapasesta ostanut. Olisko tuo merinovillaa.

Ilta meni mukavasti, mutta nukkumatti tuli kyselemään mukaansa jo ennen valomerkkiä. Lähdettiin Tiinan kanssa siis kohti Mäntsälään jo vähän yhdentoista jälkeen. Petiin kellahdin ennen kahtatoista tyytyväisenä illan saldoon. Pikkuisen se neuloosi sieltä taas alkoi kutkutella....

Mutta loppuun vielä muutama juttu mitä olen tässä puuhaillut lähiaikoina.

Yhdet lapaset sain aikaiseksi. Tein niitä luvattoman pitkään.

Niin, ja innostuin myös vähän värityshommista. Lapset alotti! :)

Niin, ja sitten mie olen urheillu. Tänä aamuna olin lenkillä Hirvihaaran maastoissa jo ysin jälkeen. Ohjelmassa oli 15 km nousevavauhtista mäkijuoksua. Mutta nää urheiluhommat ovat ihan oma juttunsa ja niistä lisää "Retureippailee" sivuilla.