Lankatilinpäätös 2017

Retuperän lanka-inventaari on yleensä valmistunut hyvin pikaisesti vuodenvaihteen jälkeen - onhan materiaali heti inventoitavissa, eikä varastoarvoja tarvitse odotella talon ulkopuolelta. Varasto sijaitsee makkarin nurkassa (sivuvarasto toki sitten vielä eteisen kaapissa) ja työvoima löytyy omasta takaa.

Tällä kerralla inventaari sai kuitenkin odottaa muutaman viikon. Tällä välillä lanka ei lisääntynyt, vähentyi kyllä yksien (melkein kaksien) sukkien verran. Lanka siis vaihtaa paikkaa raaka-ainevarastosta joko henkilökunnan omaan käyttöön, tai lahjavaraston puolelle. Inventointi tehdään vain raaka-ainevarastoon.

Muutaman vuoden vertailutiedot kehiin, kuva nyssäköistä, ja avot, homma hoidettu.

Langan määrä per vuodenvaihde ei tietysti kerro vielä paljon mitään. Ainoastaan sen, kuinka paljon nurkissa pyörii materiaalia. Siitä ei tiedä minkä verran lankaa on kulkenut puikolta toiselle ja valmiiksi tuotteeksi. Paljonko tuli hankittua, ja paljonko valmistui. Jo muutaman vuoden ajan on tavoitteeni kuitenkin ollut pienentää varastoa, ei suinkaan kasvattaa. Siirtyä enemmänkin kohti "kädestä suuhun" tyyppistä varastonkiertoa.

Vuonna 2017 taisi valmistua ainoastaan sukkia, säärystimiä ja myssyjä. Ei kovin innovatiivista, mutta erittäin yksinkertaista. Ei myöskään kovin montaa paria tai kappaletta, omiksi tarpeiksi lähinnä. Joku huivi pääsi puikoille, mutta siellä se odottaa vieläkin päivää parempaa. Vaan mukavaa puuhaahan se on, puikkojen kilkuttaminen. Ja lankojen hypistely. Ja kyllä sitä vaan jonkinmoisella ylpeydellä pukee päällensä oman tekeleen. Tai pakkaa lasten luistinkassiin itse tehdyt villasukat. Niissä ei lue "Made in China" vaan "Hartauvella tehty ja jätetty muut hommat Retuperälleen siksi aikaa"

Sukat valepalmikolla

Downshiftasin pyhät ja välipäivät. Otettiin joulu rennosti, samoin uutta vuotta juhlittiin hyvin rauhallisesti oman perheen kesken ja ilman suurempia spektaakkeleja. Pamautettiin muutama edelliseltä vuodenvaihteelta jäänyt raketti, ja tehtiin lasten kanssa iltalenkki kierrellen katsomassa muiden raketteja. Tinan valaminen vaihtui askarteluun. Lapset tekivät itselleen "unelmakartat". Yllättäen toiveet olivat koiria ja hevosia.... :) No, ehkä saadaan taas Roosa-koira meille lainaan, ja ehkäpä vien lapset vaikka issikkavaellukselle. En meinaan ajatellut ostaa koiraa tai hevosta kummallekaan (teini ei osallistunut tähän aktiviteettiin, eli toivojia oli vain kaksi).

Urheilurintamalla oli treenimäärät maltilliset. Kävelyä, pientä juoksulenkkiä, vähän uintia ja vähän salia. Paljon palautumista. Pitkiä unia, ja rauhallisia aamuja.

Mitä minä sitten tein. Koska jotain on tehtävä. Ihan niin rauhallisesti ei osaa olla että mitään ei tekisi. Edes pientä sivupuhdetta. No, sivupuhteena syntyivät omaan jalkaan sopivat sukat. Sorruin ostamaan lisää lankaa eräällä kauppareissulla joulun alla. Lankaa on nurkat täynnä (vuodenvaihteen inventaari on muuten tekemättä...), mutta aikani kuljin tarjoushyllyistä ohi, ja sitten kertana eräänä en vaan enää pystynyt vastustamaan lankakerien kutsua. Mukaan lähti kolme kerää seiskaveikkaa paikallisesta Cittarista.

Vaaleansininen kerä pääsi puikoille, ja alun kangistelun jälkeen puikoilta pääsi sukat ulos. Varsi normiresoria maustettuna valepalmikolla, resorin jatkuessa jalkapöydän päälle. Iisiä perussettiä. Vaivatonta ja nopeaa tehdä.

Valepalmikon ohjeen olen ainakin kerran kirjoittanut oikein ylöskin. Se löytyy ainakin tästä postauksesta: "Keväistä valepalmikkoa" Valmistumisen jälkeen kostutin sukat, ja laitoin ne yöksi sukkamuottiin kuivumaan. Tänään päivällä sukkia olikin mukava kuvata omalla pihamaalla, kun pitkästä aikaa oli valoa näkyvissä.